Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2012.

Raskas liikunta

Kuva
Aamupalaksi vispipuuroa. Onnistuin yllättävän hyvin noin ekaksi kerraksi. Aamupalan jälkeen hieman reippailemaan Ahvenisjärven ympäri ja kaupan kautta kotiin . Liikuntani raskausaikana on ollut hyvinkin maltillista, mutta olen yrittänyt edes vähän pitää kuntoa yllä. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana liikkumiseni oli todella vähäistä pahoinvointien takia. Kesän työmatkapyöräilyjen jäljiltä ihan hyvä yleiskuntoni on tippunut roimasti. Pyöräily vain jäi ja sitten kun olo parantui ja voimia olisi taas riittänyt, alkoikin olla jo liukasta, enkä tuntenut ajatusta pyörällä liukastelusta mielekkäänä. Liikunta on siis muuttunut aikalailla jalat maassa -meiningiksi. Olen onnistunut pitämään kiinni siitä, että käyn kerran viikossa salilla. Muutoin liikuntasuoritukset ovat suhteellisen rauhallista ulkoilua. Yritän ainakin viikonloppuisin käydä vähän pidemmällä kävelyllä, mutta ei sen ihmeempää. Salilla käymisellä olen onnistunut pitämään hartianseutuni suhteellisen hyvässä kunnossa

Illallinen

Kuva
Viime sunnuntaina innostuin tekemään kunnon illallista. Pitäisi ottaa tavaksi. Hyvä ruoka ja hyvä seura on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista tavoista rentoutua. Alkuruokana ihanaa savusiikaa ruisleivällä. Ai että oli ihanaa!  1 savustettu siika 1 prk á 150 g creme fraichea 1 dl kermaa ruohosipulia suolaa pippuria (sitruunamehua) saaristolaisleipää Puhdista savusiika ruodoista ja hienonna se haarukalla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä se creme fraichen kanssa, lisää mukaan hienonnettu savusiika. Pilko ruohosipuli hienoksi ja lisää massaan. Mausta makusi mukaan suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Paista saaristolaisleivän viipaleita voissa kuumalla pannulla molemmilta puolilta. Lisää savusiikatahna paistetun leivän päälle ja tarjoile.   Resepti on täältä. Pääruoaksi poronkäristystä perunamuusin ja puolukan kera. Jälkkäriksi M:n bravuuria kauratoscaomenaa.  

Hormonimyrskyssä

Kuva
En ole aiemmin huomannut raskauden vaikuttavan juurikaan mielialoihini. Mieskin oli sitä mieltä, että olen ollut melkein entistä tasaisempi. Viimepäivinä ei kyllä ole sitten tuntunut yhtään tasaiselta! Herkistyn kyyneliin ihan mistä vaan ja mielialat vaihtelevat laidasta laitaan. Koulutehtäviä ei jaksaisi tehdä millään ilveellä ja sekös saa mieleni maahan, kun pitäisi saada työt tehdyksi, muttei vaan saa itsestään mitään irti. Kohtu harjoittelee tulevaan koitokseen ennakoivien supistusten merkeissä päivittäin. Tunne on hieman epämiellyttävä ja kohtu menee kovaksi, muttei kuitenkaan tee kipeää. Ilmeisesti tässä vaiheessa kohdun kasvaessa nopeasti (rv21) ennakoivat supistukset ovat ihan normaaleja, eikä syytä huoleen, kunhan ne vain pysyvät kivuttomina ja epäsäännöllisinä eikä vuotoja ilmaannu. Ensimmäiset kolme kuukautta voin pahoin melkeinpä kaikkina vuorokauden aikoina ja etenkin koneen ääressä työskentely oli välillä haasteellista, mutta sain kuin sainkin sen kandini väännettyä a

Suppilovahverokeitto

Kuva
Kylläpä voi suppilovahverokeitto maistua hyvältä! Kannatti käydä syksyllä sienimetsällä. 1-2 sipulia hienonnettuna  1rkl öljyä tai voita 1l suppilovahveroita tai 4dl pakastettuja 2rkl vehnäjauhoja 7dl vettä + kasvisliemikuutio 2dl kermaa 100g sulatejuustoa tai tuorejuustoa (esim. Koskenlaskija) m austeita (esim. tuoretta persilijaa ja valkopippuria) Kuullota sipulisilppu kattilassa kuumennetussa rasvassa. Lisää sienet ja kypsennä niitä hetken aikaa. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää vesi hiljalleen koko ajan sekoittaen. Murenna joukkoon liemikuutio. Keitä hiljalleen 10min. Lisää kerma ja sulatejuusto. Keitä edelleen 5min. Mausta keitto kypsymisen aikana. Resepti hieman muunneltuna täältä.

Sunnuntaiaamu

Kuva
Herään, aurinko on jo melkein noussut.  Jos tänään leipoisin niitä sämplyöitä. Sämpylöiden kohotessa lepäilen vielä hieman rakkaani tuhistessa vieressä. Tänään syödään brunssia. Koti on lämmin.  Tuoksuu sämpylöiltä, hieman pullalta ja kahvilta. Ilma ulkona on kirpeän raikas ja aurinkoinen. Olen onnellinen.

Sininen hetki

Kuva
Huh, ensimmäinen kouluviikko loman jäljiltä lähenee loppuaan. Eipä taida tästäkään periodista rento tulla, mutta viimeiseen periodiin en ottanut kuin pari kurssia. Ehtii sitten rauhoittua ennen vauvan tuloa. Tässä periodissa on muutama kurssi, joka menee hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sivuaineisiini ajattelin ne sisällyttää, mutta nyt hieman mietityttää, jaksaako koko kursseja käydä. Toisaalta olen huomannut oppivani ja kokevani ahaa-elämyksiä ehkä eniten juuri kursseista, jotka ei ole välttämättä niitä mukavimpia ja joiden aiheet ovat hieman haastavia itselleni. Kävimme torstaina rakenneultrassa ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Siellä pienokainen imi tyytyväisenä peukaloaan. Sukupuolikin selvisi ja odotukseni osuivat nappiin. Olin jotenkin jo pari kuukautta ollut ihan varma, että poika tulee ja pojalta se kovasti ultran mukaankin vaikutti :) Herkkupitsaa tomaatilla, basilikalla, jauhelihalla ja ananksella. Nam! Oikein ihanaista talvisen viileää viikonloppua kai

Kohti uutta

Kuva
Kolmen viikon lomani lähenee loppuaan. Tiistaina olisi paluu arkeen ja opintojen pariin. Hieman alakulo ja ärsytys ovat meinanneet tämän viikon aikana hiipiä mieleen, kun tietää, että kohta se loma on ohi. Olen kuitenkin onneksi saanut aika hyvin karistettua ajatukset mielestäni. Olen myös tullut tulokseen, että onnistuin taas kompastumaan samaan virheeseen kuin ennenkin: Elin syksyllä liikaa tälle lomalle. Toki lomaa saa odottaa, mutta odottaminen ei saisi olla keino jaksaa arjessa. Pitäisi löytää voimaa ja hyvät hetket jokaisesta päivästä, muuten aika valuu ohi ja tulee asetettua liikaa paineita lomalle. Tässä minulle oppimista tälle vuodelle. Tiedän, että keväästä tulee rankka. Minun on opittava tunnistamaan oikea työmäärä ja jättää kursseja tulevaisuuteen, jos työtä on liikaa. Etenkin nyt, kun sisälläni kasvaa uutta elämää. Vauva on potkinut jo hurjasti pari viikkoa. Parin päivä kuluttua on puoliväli ja tuntuu, että mahani kasvaa silmissä. Raskaus on uutta ja jännittävää.