perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ruuhkavuodet

 

Niitä tässä kai elellään. Blogi ei ehtinyt ensimmäisen kolmen päiväkotikuukauden aikana edes pyörähtää mielessä, mutta nyt tuli olo, että pakko päästä kertomaan kuulumisia ja samalla myös kirjaamaan niitä itselleen muistiin.

Aika on mennyt aivan valtavan nopeasti. Ei edes pysty kuvittelemaan, kuinka silmänräpäyksessä voi kolme kuukautta vierähtää. Pojat ovat sopeutuneet hyvin perhepäiväkotiinsa, jossa he ovat kolmena päivänä. Järjestely on ollut todella hyvä. Etenkin pikkuveikka on jo aika väsähtänyt kolmen hoitopäivän jälkeen. Tai ei ehkä väsähtänyt, mutta kaipaa kovasti omaa rauhallista aikaa. Olemme yrittäneet rauhoittaa pikkuveikan päiväkoti-iltoja ja antaa ainakin hänen olla vain kotona ja mennä vain osaporukkaa kauppaan yms. Päiväkotiin tutustuminen meni alusta asti todella hyvin, johtuen ehkä siitä, että pojat olivat samassa ryhmässä. Illat olivat ensimmäiset pari kuukautta aika moista kiukuttelua pikkuveikan osalta, mutta sekin on nyt helpottanut.

T on saanut hoidosta kavereita ja myös lisää oma-aloitteisuutta. Hänen kanssaan saa edelleen vääntää asioista ja huomiota haetaan hieman kyseenalaisin keinoin. T reagoi muutoksiin, pieniin ja suuriin, riehumalla ja kierroksille menolla. Tuntuu kuitenkin, että hoidon aloitus meni aika kivuttomasti, koska olemme pikku hiljaa oppineet käsittelemään poikaa hänen vaatimallaan tavalla: lempeästi ohjaillen, keskustellen, sopien. Tiukat sanat ja yhtäkkiset nurkkaan laitot pistävät hänet vain sekaisin, eivät auta tilanteiden ratkaisussa tai käytöksen paranemisessa jatkossa. Totta kai meillä on säännöt, joita noudatetaan ja rajat. Sääntöihin kuuluu myös se, että T:n kanssa on käyty läpi tietystä asiasta seuraavat rangaistukset, jolloin hän myös suhtautuu niihin asiallisesti.

Toki tulee viikoittain ja päivittäin tilanteita, joissa itse ei pysy maltillisena, korottaa ääntään tai heittää uhkauksen ilmoille. Kai se on luonnollista, vaikka tietääkin, että siinä tilanteessa peli rakentavan oppimisen kannalta on T:n kohdalla menetetty ja tilanne ei ainakaan helpotu. Pienin askelin me kaikki opimme tuntemaan toisiamme ja itseämme paremmin ja selviytymään arjen pienistä kriiseistä yli helpommin.

Isoveli viihtyy edelleen samoissa puuhissa kuin ennenkin. Pelaaminen, yhteiset leikit ja sadut ovat hänestä parasta. T tykkää edelleen paljon musiikista ja piirtelystä, rakentelusta ja yleisestikin kaikesta puuhastelusta. Pojalla on valtava mielikuvitus ja juttua riittää vaikka millä mitalla. Mielikuvitusystäviä on tällä hetkellä ainakin kaksi: Minni ja hiki-Sami.

Ruokailut sujuvat pääosin hyvin, vaikka T on todella ennakkoluuloinen tiettyjä ruokia kohtaan. Nekin menevät vaiheissa, joskus maistuu jokus ja joskus taas toinen. Pidämme kuitenkin huolen monipuolisesta ruuasta, enkä halua antaa kolmivuotiaan päättää, mitä meillä syödään. Toki välillä voidaan mennä niinkin, mutta pääasiassa vanhemmat päättää ruuat ja kyllä niistä kaikki mahansa täyteen saavat.

Muksujoogaa kotona koko perheen voimin

Pojat ovat alkaneet leikkiä enemmän yhdessä, vaikka pääosin leikitäänkin vielä omia leikkejä. Välillä juostaan kilpaa ympäri kotia, leikitään piilosta tai huvitetaan sukulaisia laulu/tanssiesityksillä. Repertuaariin kuuluu ainakin: Hui Hai, Boo Kah, Batman ja Leijonan metsästys. Saa kyllä nauraa silmät kyynelissä, kun katsoo ja kuuntelee.

Fröbelin palikoiden keikka oli menestys

Pikkuveikka on ihanassa kehitysvaiheessa. Puhe kehittyy kovaa vauhtia ja päivittäin tulee uusia sanoja ja uusia onnistumisia. V osoittaa vahvaa tahtoaa huutamalla kovaan ääneen "Ei-i!" ja vetämällä otsansa ryppyyn. Hän pitää puolensa, mutta tekee melkein kaiken pyydettäessä nätisti. Uhmaa ei vielä ole tullut. Sitä odotellessa. Pikkuveikan mitat 1,5v neuvolassa olivat 82,7cm ja 10kg ja risat. Sirpakka poitsu oli ottanut pienen kasvupyrähdyksen.

V tarvitsee reilusti omaa aikaa. Hän ajelee rauhakseen pikkuautoilla tai puuhailee jotain muuta rauhallista. Ja kun oma-aikakiintiö on tullut täyteen puuhastellaan jotain muidenkin kanssa. V tykkää lauluista ja kirjojen lukemisesta äidin tai isin kanssa. Silloin saa jakamattoman huomion. Pikkuveikka on reipas maailman ihmettelijä.

Veikka alkoi nukkua öitään huonommin vuoden vaihteen jälkeen. Hampaiden tulot ovat ottaneet koville plus muut päiväkodin aloitukset ja muut. Jätimme myös kuukausi takaperin yötutin pois, mikä on rauhoittanut öitä. Meillä herätään kuuden ja seiskan välillä. T pömpii usein meidän sänkyyn yöllä, josta häntä kantelemme omaan sänkyyn, jos jaksamme.

Tässä nyt päällimmäisiä :D Juttua riittäisi, mutta taitaa päiväunihetki päättyä pian, joten ensi kertaan. Toivottavasti ei kolmen kuukauden päähän sentään. Jos saisin aikaan kirjoitella vähän omiakin kuulumisia..

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Joululoma

Huomenna se kahden viikon ruhtinaallinen loma sitten päättyy ja pojat aloittavat päivähoidon. Kääks. Onneksi on pehmeä lasku, kun taas perjantaina olenkin kotona lasten kanssa ja seuraavan kerran he menevät hoitoon ensi tiistaina. Onneksi hoitopaikka vaikuttaa mukavalta. Minusta oli ihanaa saada pojat samaat paikkaan, samaan ryhmään.


Veljeni avovaimon taidolla tekemät herkulliset joulukarkit.



Lomaan on kuulunut 
säiden vaihtelua useasta plus asteesta -25 asteeseen.
joulun viettoa perheen kesken
lahjojen avaamista
hyvää ruokaa
yhdessäoloa
isovanhempien tapaamista
pelailua
uusi vuosi Paraisilla ystävien kanssa

     huonosti nukkuttuja öitä pikkuveikan tehdessä hampaita, nähdessä unia ja ties mitä, mitkä ovat saaneet yleensä hyvin nukkuvan pienen heräilemään itkukohtauksiin öisin. Onneksi viime yö oli taas parempi.

Uuden vuoden lounasmenu.


 touhua, iloa, väsymystä ja lepoa
Tästä on hyvä jatkaa arkea.





perjantai 11. joulukuuta 2015

Kuulumiset


Aika on vierähtänyt edellisestä postauksesta ihan vahingossa. Syksy on tuonut mukanaan väsymistä ja tuntuu, ettei blogille ole löytynyt aikaa. Täällä kuitenkin ollaan hyvissä kantimissa. Suuria muutoksia elämään toi paluu työelämään viime viikolla

Etätyö Tampereelle on lähtenyt mukavasti sujumaan ja pääsee välillä fiilistelemään Tamperettakin. Pojat viihtyvät vielä M:n kanssa joulukuun kotona ja tammikuusta poikia odottaa paikka mukavan tuntuisessa perhepäiväkodissa.

Pikkuveikka on kasvanut hurjasti. Kävelee ja juokseekin jo. Sanoja tulee päivä päivältä lisää: "äiti!" "puu(r)oo", "kato, kato" jne.

Isompi veikka on viihtynyt kerhossa ja muskarissa. Tuntuu kaipaavan ikäistään leikkiseuraa. T puuhastelee myös paljon piirtämisen, värittämisen, rakentelujen ja palapelien parissa. Uhmaa löytyy edelleen, mutta ehkä T:kin on jo tasoittumaan päin. T:n kanssa on ollut haasteita etenkin nukkuumaanmenojen kanssa ja sitä on joutunut monesti pysähtymään ja pohtimaan omia kasvatustapojaan ja toimintasuunnitelmia, kuinka arki lähtisi taas sujumaan entistä mutkattomammin. Haasteet ovat olleet varmasti vähintään yhtä kasvattavia meille vanhemmille kuin T:lle itselleenkin.

Nyt joulua odotellessa. T kysyy harvase päivä, joko se joulupukki tulee!?

Ehkä saan vielä joku päivä laitettua hieman jouluisemmatkin kuvat koneelle. Tässä vielä syksyn ihmettelyä lokakuulta.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Gotlanti

Nyt kun lämpömittari näytti aamulla +1 celsiusta, on hyvä muistella elokuista Gotlannin reissua.

Olimme matkassa M:n vanhempien kanssa. Otimme autot mukaan ja matkasimme ensin laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä Nynäshamniin ja Nynäshamnista lautalla Gotlantiin. Meillä oli vuokrattuna mökki saaren itärannikolta Åminnen leirintäalueelta. Voin kehua paikkaa. Ihana ranta ja mökki oli oikein siisti. Hyvä hintalaatusuhde.

Raukit

 Kalastajakylä


 Kotiranta

 Savustetut katkaravut bakfickanissa olivat ihania. Ahnehtimaankaan ei päässyt katkarapuja kuoriessa. Kaikkien ruuat taisivat maistua!

Herrvikin sataman ravintola tarjosi perheen pienimmälle reissun parhaat antimet, vaikka kyllä pikkuveikka sai pyydettäessä joka ravintolasta jotain pientä naposteltavaa itselleen. Päädyimme Herrvikin Hamnkrogeniin syömään vähän sattumalta ja mielestäni paikassa oli yhdet reissun parhammista ruuista. Otimme annokset päivän listalta ja olivat maukkaita. Päädyimme myös maistamaan paikallista vettä, joka herätti meissä ehkä pientä hilpeyttä. Vesi oli paikallinen erikoisuus, ah mikä ihana mädäntyneen kananmunan tuoksu! Olisiko rikkiä ollut sitten.. xD

Smakrike krog & logi oli viehättävä paikka Ljungarnissa. Menisin uudestaankin. Hyvää ruokaa ja mukava tunnelma.

Gotlanti oli hurmaava. Ihania rantoja, maukasta ruokaa, maaseudun rauhaa, jotenkin kerrassaan valloittava paikka. Lapset nauttivat rannoista, peppimaasta ja mökkeilystä. Matkustaminen lapsien kanssa tuntui helpolta, automatkat sujuivat hyvin ja oli helppoa, että oma auto oli matkassa mukana.

Visbyn vanhakaupunki oli tunnelmallinen. Vietimme Visbyssä kuitenkin vain yhden päivän ja illan. Saarella riitti nähtävää muutenkin. Pieniä kyliä ravintoloineen ja rantoineen. Luonnossa oli paljon samaa kuin Suomessa, mutta kuitenkin jotain eksoottistakin. Gotlannin maaperä on kalkkikiveä ja rannat olivat hienoa hiekkaa. Kerrottavaa riittäisi, mutta suosittelen kaikkia kokemaan saaren itse.



maanantai 7. syyskuuta 2015

Pikkuveikka 1v

On aika monta juttua, joista haluaisin kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt tai saanut aikaan. Muun muassa todella onnistuneesta kesälomareissusta Gotlantiin.


Mutta nyt pikkuveikasta.
Meidän vauva ei nääs ole enää vauva ollenkaan. Poitsu täytti jo yksi. Vuosi sitten kuopus oli vielä aivan pieni tuhisija, tyytyväinen vauva. Nyt hän on tyytyväinen 1v.

Kyllä tuossa pari viikkoa kiukuteltiinkin flunssassa ja ties missä kriiseissä, mutta nyt taitaa taas helpottaa.Tänään aamu alkoi, kun V tuli viereeni, kutitti kädestäni ja sanoi: "kuti kuti". Ei voisi päivä paljon paremmin alkaa.

-V kävelee muutaman askeleen.
-Kiipeää portaita ja laskeutuu sujuvasti.
-V:n sanavarastoon kuuluu muun muassa: kakku, kakka, kukkuu, kato, prmmprmm, ätä ja pappu, mikä tarkoittaa välillä lamppua ja välillä tippu ja välillä loppu.
-Kato sanaa hoetaan nyt innoissaan ja näytetään erilaisia asioita.
-V käy potalla, muttei istu siinä kovin mielellään. Usein asiat tulevan vielä vaippaan, mutta on niitä pottaankin onnistuttu tekemään.
-Veikka nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin 13-15. Illalla mennään nukkumaan kahdeksalta ja aamulla herätään seitsemän pintaan. Yöt nukutaan läpeensä.
-Hän rakastaa hajottamista, levittämistä ja tiputtamista. Nyt tutkitaan urakalla fysiikan lakeja maan vetovoimasta ja epäjärjestyksen kasvusta.
-Maito juodaan nokkamukista, imetys loppui muutama viikko sitten.
-Ruoaksi maistuu melkein mikä vain, lemppari taitaa edelleen olla vesimeloni.


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Heinäkuu

Vaikka kesä on ollut kylmä, ollaan päästy kuitenkin ulkoilemaan lähestulkoon joka päivä. Eivätkä ne säät nyt niin huonoilta näytä kuvista katseltuna.



T on taas innostunut maalailemaan. Kynä tai pensseli viuhuu kädessä päivittäin!




Poikien huoneessa on vanhaan verrattuna paljon tilaa niin unelle kuin leikillekin.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Veikka melkein 10kk


Pikkuveikka on jo kohta kymmenen kuukautta vanha.
Hän päristelee pikkuautoilla.
Jokeltelee.
Ymmärtää puhetta jo varsin paljon.
On kova ja ennakkoluuloton syömään.
Mitä paremmat mausteet, sitä paremmin ruoka maistuu.
Ensimmäinen sanaksi kelpaavakin on jo lausuttu. Liittyy tietenkin ruokaan: "Anna Anna!"
Vastaa vilkutukseen ja pusujen heittoon. Taputtaa iloissaan.
On onnessaan uusista kommunikointitaidoistaan.
Tykkää leikkiä hippaa, koluta hiekkalaatikolla, peuhata sängyssä ja kylpeä.
Kävelee tukea vasten.
Harrastaa pikakonttausta.
Nukkuu kahdet päiväunet, yhdet lyhyet ja yhdet pidemmät.
On saanut suuhunsa jo viisi hammasta ja kuudes puhkeaa hetkenä minä hyvänsä.
Nukkuu yössä noin yksitoista tuntia.
Kaipaa poskelle pusuttelua.
Rakastaa lasien nappaamista toisten silmiltä.
Nauraa kutittelusta, kurkistelusta ja hoppeli-hop lorusta.


/* Google Analytics */