Kolmas raskaus: Se tunne

Kolmatta raskautta edelsi huomattavasti suurempi pohdinta ja punninta kuin aikaisempia. Listasimme mieheni kanssa päidemme sisällä plussia ja miinuksia, olemmehan me insinöörejä. Lista tuntui täyttyvän miinuksista. Lapsimäärä tuntui hyvältä ja olimme toisen lapsen syntymän jälkeen ajatelleet, että ehkä tämä oli tässä. Kuitenkin takaportti oli pidetty raollaan koko ajan.

Kaiken sen punninnan jälkeen, vaikka järkiperäinen ajattelu antoi minulle selvän tuloksen, se tunne, se tunne, jota ei voi järjellä selittää, jyräsi kaiken muun. Haluan vielä. Jos minulle se suodaan, haluan vielä kolmannen lapsen. Kun M:kin oli sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan, olin valtavan helpottunut, onnellinen. Onko lapsenhankinnalle lopulta mitään parempaa tai järkevämpää syytä kuin tunne?

Kaikki tämä prosessi käytiin läpi viime keväänä, kun olin uupuneempi ja väsyneempi kuin koskaan elämässäni. Tuntui, etten koskaan ole kunnolla hereillä, muisti ei pelaa, elimistö käy alikierroksilla, arki tuntui selviytymiseltä. Mieli oli apea, vaikken tuntenutkaan itseäni masentuneeksi. Useamman lääkärissä käynnin ja verikokeen jälkeen sain kesän korvilla kilpirauhasen vajaatoiminta -diagnoosin. Viitteet kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen olivat vahvat. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, olivathan arvoni kuitenkin suhteellisen hyvät. Lääkitystä jouduttiinkin vielä nostamaan useampaan kertaan, kun arvot eivät meinanneet lähteä paranemaan.

Uskalsimme yrittää raskautta vasta lääkityksen aloituksen jälkeen. Ilman tyroksiinia en todennäköisesti olisi edes tullut raskaaksi niin helposti kuin se nyt kävi. Tulin raskaaksi oikeastaan aiemmin kuin osasimme aavistaa. Olisi ollut ehkä helpompaa, jos kilpirauhaslääkitys olisi saatu ensin vakiinnutettua, mutta menipä samalla rytinällä sitten sekin!

Kesämuistoja Kalajoen rannalta

Raskautta edeltänyt epävarmuus heijastui myös alkuraskauteen. Oliko ratkaisu oikea? Olemmeko hulluja? Paniikki, paniikki! Kun raskaus eteni hyvin ja tunsin varhain vauvan ensimmäiset liikkeet, mieli kuitenkin tottui ja vahvistui. Ei kyse lopulta ole vain minun päätöksestäni tai meidän päätöksestämme. Kyllä tässä on jotain suurempaa. Pitää vain uskaltaa luottaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko