Kultahippuja elämästä

Täällä ollaan. Jalat pilvissä ja pää kuplassa. Alku on ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin helpompaa kuin odotin. Olen toipunut synnytyksestä nopeammin kuin viimeksi ja mielialanikin on pysynyt korkeampana, vaikka arki kahden lapsen kanssa onkin haasteellisempaa. Tosin vielä siitä oikeasta arjestahan minulla nyt ei vielä kokemusta olekaan, koska M on viisi ensimmäistä viikkoa kotona ♥ Ehkä kaikki on ollut helpompaa, koska asiat eivät ole tulleet niin yllätyksenä. Toki jokainen vauva on omansa, mutta silti. Vauva on ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen tapaus. Illat tankataan tiheästi ja yöllä unipätkät ovat alkaneet alun puolestatoista tunnista pidentyä. Yleensä yöllä nukutaan yksi pidempi noin neljän tunnin pätkä ja heräillään sen jälkeen parin-kolmen tunnin välein. Olen kaivannut ulkomaailmaa paljon enemmän kuin viimeksi ja oli ihanaa, kun viikon jälkeen pääsi vauvan kanssa ulos. Myös vieraat ovat olleet mukava tuulahdus ulkomaailmaa tänne vauvakuplan sisään.

Meille on syntynyt ihana, täydellinen vauva. Hän on nyt kolme päivää vanha. Syntyessään pojalla oli pituutta 50cm ja painoa 3165g. Ajattelin kirjoittaa synnytyskertomuksen ylös nyt, kun vielä muistan tapahtumat. Tuntuu, että kaiken kirjoittaminen ylös auttaa käsittelemään tapahtuman, joka kaikessa kauneudessaan on aivan ihmeellinen, rankka ja ainutlaatuinen kokemus. Lauantai aamupäivällä olo oli joskeenkin normaali. Selkää hieman jyskytteli ja muuta, mutta vastaavia tuntemuksia minulla oli ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan. Kävimme ruokakaupassa ja otin päikkärit. 14: Päiväunien jälkeen tunsin ensimmäisen hieman kipeämmän supistuksen. En vielä herätellyt turhia toiveita, mutta supistus sai minut taas varuilleen. Supistuksia tuli jokunen noin tunnin väleillä ja ajattelimme pyytää veljeni meille viettämään iltaa noin varmuuden vuoksi. M pyysi hänet meille ja käski hieman varautua olemaan myös yötä, jos lähtö sattuisikin tulemaan. 19: Veljeni saapui. Minulla oli o

Laskettu aika oli eilen. Supistukset ovat pidentyneet ja säryt lisääntyneet. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahdu. Olen yllättävän levollinen, vaikka olotila saakin hyvin varautuneeksi. Miksen jaksaisi odottaa viikkoa, kun jotkut joutuvat odottamaan vuosia? -Olen etuoikeutettu.