Ruuhkavuodet
Niitä tässä kai elellään. Blogi ei ehtinyt ensimmäisen kolmen päiväkotikuukauden aikana edes pyörähtää mielessä, mutta nyt tuli olo, että pakko päästä kertomaan kuulumisia ja samalla myös kirjaamaan niitä itselleen muistiin.

T on saanut hoidosta kavereita ja myös lisää oma-aloitteisuutta. Hänen kanssaan saa edelleen vääntää asioista ja huomiota haetaan hieman kyseenalaisin keinoin. T reagoi muutoksiin, pieniin ja suuriin, riehumalla ja kierroksille menolla. Tuntuu kuitenkin, että hoidon aloitus meni aika kivuttomasti, koska olemme pikku hiljaa oppineet käsittelemään poikaa hänen vaatimallaan tavalla: lempeästi ohjaillen, keskustellen, sopien. Tiukat sanat ja yhtäkkiset nurkkaan laitot pistävät hänet vain sekaisin, eivät auta tilanteiden ratkaisussa tai käytöksen paranemisessa jatkossa. Totta kai meillä on säännöt, joita noudatetaan ja rajat. Sääntöihin kuuluu myös se, että T:n kanssa on käyty läpi tietystä asiasta seuraavat rangaistukset, jolloin hän myös suhtautuu niihin asiallisesti.
Toki tulee viikoittain ja päivittäin tilanteita, joissa itse ei pysy maltillisena, korottaa ääntään tai heittää uhkauksen ilmoille. Kai se on luonnollista, vaikka tietääkin, että siinä tilanteessa peli rakentavan oppimisen kannalta on T:n kohdalla menetetty ja tilanne ei ainakaan helpotu. Pienin askelin me kaikki opimme tuntemaan toisiamme ja itseämme paremmin ja selviytymään arjen pienistä kriiseistä yli helpommin.

Ruokailut sujuvat pääosin hyvin, vaikka T on todella ennakkoluuloinen tiettyjä ruokia kohtaan. Nekin menevät vaiheissa, joskus maistuu jokus ja joskus taas toinen. Pidämme kuitenkin huolen monipuolisesta ruuasta, enkä halua antaa kolmivuotiaan päättää, mitä meillä syödään. Toki välillä voidaan mennä niinkin, mutta pääasiassa vanhemmat päättää ruuat ja kyllä niistä kaikki mahansa täyteen saavat.
Muksujoogaa kotona koko perheen voimin
Fröbelin palikoiden keikka oli menestys
V tarvitsee reilusti omaa aikaa. Hän ajelee rauhakseen pikkuautoilla tai puuhailee jotain muuta rauhallista. Ja kun oma-aikakiintiö on tullut täyteen puuhastellaan jotain muidenkin kanssa. V tykkää lauluista ja kirjojen lukemisesta äidin tai isin kanssa. Silloin saa jakamattoman huomion. Pikkuveikka on reipas maailman ihmettelijä.
Veikka alkoi nukkua öitään huonommin vuoden vaihteen jälkeen. Hampaiden tulot ovat ottaneet koville plus muut päiväkodin aloitukset ja muut. Jätimme myös kuukausi takaperin yötutin pois, mikä on rauhoittanut öitä. Meillä herätään kuuden ja seiskan välillä. T pömpii usein meidän sänkyyn yöllä, josta häntä kantelemme omaan sänkyyn, jos jaksamme.
Tässä nyt päällimmäisiä :D Juttua riittäisi, mutta taitaa päiväunihetki päättyä pian, joten ensi kertaan. Toivottavasti ei kolmen kuukauden päähän sentään. Jos saisin aikaan kirjoitella vähän omiakin kuulumisia..
Kommentit
Lähetä kommentti