YU-viikonloppu





Viikonloppu sujui leikkimielisten yleisurheilukisojen parissa. Eipä ole tullut yleisurheiltua varmaan sitten yläasteen tai ehkä lukion. Ei ole aivan minun lajini, mutta kyllä siinä lihakset kipeiksi sai!

Selvisi sitten viikonloppuna myös se, että T ylettää ulko-oven kahvaan..Kommunikaatiokatkoksen takia minä ja M luulimme kumpikin toisen katsovan T:n perään ja kohtahan poika juoksi jo pihamaalla. Onneksi ei sattunut mitään, mutta vähän pelästytti. Kymmenen metrin päässä olisi ollut uima-allas.

Pojassa tuntuu edelleen virtaa riittävän. T on nyt vuoden ja neljä kuukautta. Meillä kiipeillää vaunuihin, tuoleille ja melkein minne vain, lyödään päätä pöydän kulmaan tahallaan, jos ei saada mitä halutaan. Ilmeisesti T ajattelee äidin heltiävän, jos vähän sattuu ja itkettää.

T on viimeisimmä kuukauden aikana oppinut muiden uusien sanojen joukossa sanomaan:"isi". T on myös alkanut yhä enemmän leikkiä itsekseen. Se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että poika voi laittaa kämpän ylös alaisin hetkessä. Duplot ja kaikki rakentelu kiinnostaa kovaasti. Myös ruuanlaitto ja musiikki ovat edelleen in, kuten myös imurointi ja kaikki muutkin ääntä pitävät koneet.

Meillä nukutaan edelleen ilta kasista aamu seiskaan noin suurin piirtein ja syödään lähes kaikkea. Maito maistuu ruuan ohessa ja päivä aloitetaan ja lopetetaan puurolla. Tosin aamualan T syö yleensä vasta hoidossa ja kotona ehkä jotakin hedelmää ennen sitä. Potalla käydään usein ruuan jälkeen, yleensä ihan menestyksekkäästi. Aika juoksee niin kuin poikakin.

Kommentit

  1. Onpa T jo iso ja taitava, vastahan hän syntyi!

    Ja auts tuota oven avaamistaitoa. :/ Varmasti on tullut ylimääräisiä sydämentykytyksiä! Sitä niin odottaa, että lapsi lähtee leikkimatolta liikkeelle, mutta siitä koituu sitten ihan uudenlaista mietittävää. :P

    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  2. Osuit kyllä ihan naulan kantaan! Aina sitä odottaa ja innostuu, kun tulee uusia taitoja, mutta monesti huomaa huokaisevansa, kuinka helppoa olikaan, kun poitsu vain makaili lattialla ;) Mutta näinhän sen on mentävä ja eteenpäin porskutettava, uutta opittava! Kyllä sitä on oppinut itsekin tarkkailemaan ympäristöään aivan eri tavalla ja arvostamaan sisustuksessa hieman eri asioita ;) Kotona ei vielä haittaa, jos tavarat lentelee, mutta kylässä, saa olla koko ajan kärppänä..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko