Äippälomalainen: Rv 35
Minulla alkoi tänään virallinen äitiysloma. Viikonloppu vierähti Turussa ystävien kanssa ihan vaan rauhakseltaan ollen ja syöden. Mikäs sen parempaa.
Tällä viikolla olenkin sitten T:n kanssa kahden kotona. Ensimmäiset päivät ovat sujuneet mukavasti, joskin lonkkaa ja selkää on taas alkanut pikku hiljaa särkeä ja aikaiset aamuherätykset eivät ole aivan helpoimmasta päästä. Onhan se toisaalta maailman parasta herätä, kun kaksivuotias kipuaa viereesi sanoen: "Äiti pehmoinen, äiti rakas" ja perään vielä kehuu mahaasi hienoksi. Suloinen.
Eilen oli raskausajan viimeinen kahdesta rutiinilääkärintarkastuksesta. Muistan turhautumiseni viime kerralla tähän lääkärinkäyntiin, kun oletin saavani edes jotain arviota esimerkiksi vauvan koosta ja siitä, mahtuuko tämä syntymään. Tälläkin kertaa lääkäri tuntui olevan aivan yhtä tyhjän kanssa. Sisätutkimuksenkin teki vain pyynnöstä, eikä kokeillut vauvan asentoa mitenkään tarkemmin. Lääkäri mittasi vain sf-mitan ja sanoi, että pää on alaspäin. Kohdunkaulaa oli reilusti jäljellä, mutta kohdunsuulla oli jo vähän jotaki tapahtunutkin. Tästä ei kuitenkaan voi juurikaan mitään ennustaa.
Pitää olla kuitenkin tyytyväinen jälleen siihen, että vauva vaikuttaa olevan oikeinpäin ja kaikki kunnossa. Eilen illalla sain jokseenkin kipeän supistuksenkin, mistä vähän huolestuin, koska T:n kohdalla koin ensimmäiset kipeät supistukset vasta synnytyksen alettua, vaikka harjoitussupistuksia oli silloinkin reilusti. Kai tässä pikku hiljaa pitää alkaa pesemään vauvanvaatteita, pakkailemaan sairaalakassia ja kokoamaan sänkyä. Sitten valmiina odottamaan vauvelia, joka toivottavasti viipyy vielä ainakin pari viikkoa ja todennäköisesti reilun kuukauden.
Cafe Artin herkkuja. Ihana paikka.
Tällä viikolla olenkin sitten T:n kanssa kahden kotona. Ensimmäiset päivät ovat sujuneet mukavasti, joskin lonkkaa ja selkää on taas alkanut pikku hiljaa särkeä ja aikaiset aamuherätykset eivät ole aivan helpoimmasta päästä. Onhan se toisaalta maailman parasta herätä, kun kaksivuotias kipuaa viereesi sanoen: "Äiti pehmoinen, äiti rakas" ja perään vielä kehuu mahaasi hienoksi. Suloinen.
Eilen oli raskausajan viimeinen kahdesta rutiinilääkärintarkastuksesta. Muistan turhautumiseni viime kerralla tähän lääkärinkäyntiin, kun oletin saavani edes jotain arviota esimerkiksi vauvan koosta ja siitä, mahtuuko tämä syntymään. Tälläkin kertaa lääkäri tuntui olevan aivan yhtä tyhjän kanssa. Sisätutkimuksenkin teki vain pyynnöstä, eikä kokeillut vauvan asentoa mitenkään tarkemmin. Lääkäri mittasi vain sf-mitan ja sanoi, että pää on alaspäin. Kohdunkaulaa oli reilusti jäljellä, mutta kohdunsuulla oli jo vähän jotaki tapahtunutkin. Tästä ei kuitenkaan voi juurikaan mitään ennustaa.
Pitää olla kuitenkin tyytyväinen jälleen siihen, että vauva vaikuttaa olevan oikeinpäin ja kaikki kunnossa. Eilen illalla sain jokseenkin kipeän supistuksenkin, mistä vähän huolestuin, koska T:n kohdalla koin ensimmäiset kipeät supistukset vasta synnytyksen alettua, vaikka harjoitussupistuksia oli silloinkin reilusti. Kai tässä pikku hiljaa pitää alkaa pesemään vauvanvaatteita, pakkailemaan sairaalakassia ja kokoamaan sänkyä. Sitten valmiina odottamaan vauvelia, joka toivottavasti viipyy vielä ainakin pari viikkoa ja todennäköisesti reilun kuukauden.
Kommentit
Lähetä kommentti