Kultahippuja elämästä

Taas se poika on kasvanut. Pikkuveikka on muun muassa oppinut ryömimään. Jos jotakin kiinnostavaa on näköpiirissä, eteenpäin mennään jo aika kovaa. Konttaustakin V harjoittelee kovasti. Jalka siirtyy eteenpäin ja käsi nousee, mutta vielä ei (onneksi :D ) kontata eteenpäin. Pikkuveikka oli neuvolassa kasvanut omaa vauhtiaan, eikä kiinteitä ruokia ole tarpeen hirveästi kiirehtiä. Voimme siis jatkaa maisteluita verkkaiseen tahtiin. V on alkanut osoittaa mieltään, jos asiat eivät mene kuten herra haluaisi ja yksi yleisemmistä mielenosoituksista liittyykin ruokailuun. Ruoka loppuu hänen mielestään liian äkkiä! Eiköhän me sitä puuroakin kohta aleta maistella, jotta poika pysyisi tyytyväisenä. Minusta on hyvä, että V on löytänyt vähän omaa tahtoa. Niin kiltti nyssykkä poika on tähän asti ollut. Yöt ovat vaihdelleet. Veikka sairasti ensimmäisen flunssansa ja pari yötä olivat hyvin katkonaisia. Nyt on taas kuitenkin palattu suht normaaliin yhden/kahden kerran heräämisiin. Useammin kui...

Aurinkoisia päiviä, lapsosia, ystäviä, rakkaita, hyvää ruokaa, hetkiä itselle, elämän kultahippuja Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

T:stä on tullut pikku kulinaristi. Poika kertoo haluavansa "avintolaa syömää jotain hyvää uokaa". T:n uusin lemppari on mozzarella. Parit itkut on jo koettu, kun mozzarellat ovat jääneet kaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa, eikä niitä olekaan saanut heti kun mieli tekee.. Leivoin ystävän tullessa kylään murotaikinapohjalla olevia quichejä. Täytteeseen tuli munamaidon ja juustoraasteen lisäksi mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa. Herkkuja olivat, eikä tekemiseen mennyt kauaa! Pikkuveikka vetää itseään konttausasentoon ja maistelee perunaa, porkkanaa ja parsakaalia. Porkkana taitaa olla tähän astinen lemppari. Smoothie uppoaa edelleen melkein päivittäisenä välipalana. Se on T:n lempparia ja kyllä äitikin sitä mielellään juo :) Tein yksi ilta T:n kanssa ehkä erikoisemman näköisiä sämpylöitä ikinä! Punajuurella maustetut kaurasämpylät maistuivat paremmilta kuin näyttivät. Kesän maun suuhun tuova tomaattimozzarellasalaatti ♥ Ei kovin sesonkiruokaa,...

On ihana seurata veljesten suhteen kehittymistä. T viihdyttää veikkaa, jos häntä meinaa harmittaa. Veikka puolestaan yhtyy itkuun saman tien, jos T:llä on harmi. Pikkuveikka on jo reilut 4kk. Laskiessa pojan leikkimatolle ei kohta voi olla varma, missä poika on. Eteenpäin ei vielä ryömitä, mutta erilainen kääntyily ja peruuttelu onnistuu. Neljännen elinkuukautensa aikana poika innostui myös tutkimaan maailmaa käsillään..ja suullaan! Lelut ja tavarat pyörivät käsissä ja kulkeutuvat suuhun. Neuvolassa paino oli jatkanut tasaista nousuaan, joskin suhtellisen hoikka poika on edelleen. Pituutta oli reilut 63cm ja painoa reilu 6100g. Lääkärissä kaikki oli kohdallaan, eikä suurempia huolen aiheita ole. Viime viikkoina V:n liikkuminen on mennyt uniin. Reilun viikon ajan poika on pyörinyt sängyssään suuntaan ja toiseen ja yleensä pojan löytää sängystä mahaltaan. Öisin herätään yleensä pari kertaa syömään. Äitiä ei haittaisi vaikka enemmän satunnaisiksi muuttuneet yhden kerran yössä herääm...

Jännityksellä nähdään, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Viime vuosi toi meille ihanan pienen hymysuupojan. Ei olisi enemmän voinut toivoa. Elämä on viime vuosina tarjonnut suuria mullistuksia ja odotan innolla tulevaa. Vuosi vaihtui tällä kertaa Turussa hyvien ystävien seurassa. Järjestimme ystäväpariskuntiemme kesken mökkeilyn ohessa neljän perheen illalliset/lounaat. Oli hauskaa ja tuli syötyä todella hyvin. Pitää ottaa joskus uusiksi. Meidän perhe tarjosi alkuun porkkanainkiväärikeittoa, pääruuaksi ratatouillea paistetun lohen kera ja jälkiruoaksi persimonpannacottaa sakanpähkinällä. Porkkanakeiton päälle tarjoiltiin korianteriöljy, johon tuli merisuolaa murskattuna, oliiviöljyä ja tuoretta korianteria. Oli kyllä todella hyvää! Suosittelen kokeilemaan sosekeittojen kanssa yrttiöljyä. Helppo tehdä ja tuo ruokaan särmää.  Jälkkäripannacotta oli maustettu vanilijalla. Persimonit kuorittiin ja soseutetettiin. Sekaan lisättiin hieman sitruunaa.

Näin Loppiaisena voi vielä muistella mennyttä lomaa ja joulua. Joulu sujui meillä oikein rauhaisasti eikä tällä kertaa edes sairasteltu, M:n pientä flunssaa lukuun ottamatta. (Nyt T sen sijaan on nuhassa ja yskässä. Miten hellyyttävä ja surkea voi pieni flunssalapsi ollakaan) Menin poikien kanssa joulun viettoon kotipuoleen jo edellisenä viikonloppuna M:n jäädessä vielä Tampereelle työskentelmään. Oli mukavaa pitkästä aikaa olla kotipuolessa ilman kokoaikaista kiirettä. T viihtyy maalla niin hyvin. Niinkuin minäkin. Jouluun kuului makkaranpaistoa laavulla, tottupolkua, ulkoilua, perheen seuraa, sauna, hyvää ruokaa, hyvä kirja ja ehkä pikkuisen suklaatakin ja lahjoja. Antamisen ja saamisen riemua. P.S. Pikkuveikka kakkasi vasta tänään!! Hieman yli kuukauden pantattuaan. Pari kertaa soittelin terveyskeskukseen ja neuvolaan, mutta heidän mukaansa ei syytä huoleen, jos kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, vauva ei ole itkuinen, syö ja pissaa hyvin. Ehkä kyse s...

Me jouluillaan mummolassa ja mummilassa ♥