Näin Loppiaisena voi vielä muistella mennyttä lomaa ja joulua. Joulu sujui meillä oikein rauhaisasti eikä tällä kertaa edes sairasteltu, M:n pientä flunssaa lukuun ottamatta.
(Nyt T sen sijaan on nuhassa ja yskässä. Miten hellyyttävä ja surkea voi pieni flunssalapsi ollakaan) Menin poikien kanssa joulun viettoon kotipuoleen jo edellisenä viikonloppuna M:n jäädessä vielä Tampereelle työskentelmään. Oli mukavaa pitkästä aikaa olla kotipuolessa ilman kokoaikaista kiirettä. T viihtyy maalla niin hyvin. Niinkuin minäkin.
Jouluun kuului makkaranpaistoa laavulla, tottupolkua, ulkoilua, perheen seuraa, sauna, hyvää ruokaa, hyvä kirja ja ehkä pikkuisen suklaatakin ja lahjoja. Antamisen ja saamisen riemua.
P.S. Pikkuveikka kakkasi vasta tänään!! Hieman yli kuukauden pantattuaan. Pari kertaa soittelin terveyskeskukseen ja neuvolaan, mutta heidän mukaansa ei syytä huoleen, jos kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, vauva ei ole itkuinen, syö ja pissaa hyvin. Ehkä kyse sitten oli vain siitä, että poika on käyttänyt ruokansa niin tehokkaasti kasvuun ja liikkumiseen. On ilmeisesti tyypillistä, että kakkatahti voi harveta juuri kolmen kuukauden kohdilla ja kuulinpa jouluna serkkutyttönikin pantanneen samanmoisen ajan aivan samassa iässä. Annoimme mallasuutetta jo ennen joulua, muttei saanut mitään aikaan. Eilen aloitimme taas antaa mallasuuttetta toiveikkaina, että tällä kertaa tepsisi ja näin kävi. Mallasuutteessa on viljaa, joten sen vuoksi en olisi mielelläni sitä vielä antanut, mutta kakkaamattomuus alkoi olla jo niin pitkä, että tuntui järkevältä kokeilla..
Kommentit
Lähetä kommentti