Täydellinen äiti?

Kun meinaa turhautua, kun vauva vain itkee, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Kun väsymys painaa niin, ettei meinaa jaksaa mitään. Kun toivoo, että vauva nukkuisi pidempään, jotta itse saisi levähtää. Kun arki yksin kotona tuntuu vain todella vaikealta ja miehen palatessa töistä on täysin uupunut, eikä hän tunnu ymmärtävän, mitä olet kotona kokenut. Kun ihmettelee, miten kukaan selviää monesta lapsesta.

Niitä tunteita, joista ei välttämättä puhuta ääneen. Niitä tunteita, joita kuitenkin ilmeisen moni kohtaa lapsen syntymän jälkeen, vaikka lapsi olisi kuinka "helppo". Niitä tunteita, joista toivoin, että olisin kuullut puhuttavan etukäteen, jotta ne olisi osannut kohdata rennommin mielin. Niitä tunteita, jotka ovat toisaalta niin nopeasti ohimeneviä.

Juttelin serkkuni kanssa siitä, miten tietyistä vauva-arkeen liittyvistä tunteista ei useinkaan puhuta ääneen, vaikka ne taitavatkin olla hyvin yleisiä. Ne tunteet, jotka saavat sinut epäilemään, onko sinusta edes äidiksi. Itselle synnytyksen jälkeinen tunnemyrsky ja väsymys näine tunteineen olivat voimakkuudeltaan yllätys. Vaikka kyllähän mielialan vahteluista oli toisaalta varoiteltu.

Minua helpotti tajutessani lapsivuodeajan merkityksen. Silloin ei todella tarvitse jaksaa tehdä muuta kuin olla sängyn pohjalla ja hoitaa vauvaa. Sinun ei odotetakaan jaksavan muuta.

Koska T nukkuu hyvin, nämä tunteet helpottivat noin viiden viikon jälkeen. Olo tuntuu taas toimintakykyiseltä, vaikka väsyneempiäkin päiviä tulee. Voin vain klisesesti sanoa kaiken olleen sen arvoista. Palkinto on maailman arvokkain. Ja kai tämän kaiken voisi jaksaa käydä läpi joskus uudestaankin ;)

Päivänsäde, josta olen loputtoman kiitollinen
Hyvää viikonloppua!

P.S. M:llä alkaa tänään toinen pätkä isyysvapaata! Jee!

Kommentit

  1. Kirjottelin pitkät päivät, mutta unohin sit lähettää. Täällä pitkälti samat fiilikset. Meillä siis myös "helppo" vauva, joka toisn nukkuu päivisin tosi vähän, max 2 tuntia.

    Viimeks tällä viikolla kuulin, miten mun pitäs ehtiä kuitenki tehä kotitöitä myös pojan ollessa hereillä. Oma syöntiki olis tärkeetä ja se pitää tehä aina ekaks, ettei jää vaan aikomukseks. Koska meillä poika valvoo päivisin tosi paljon, ei omaa aikaakaan jää kovin paljoo. Tosin mä oon ihan kylmästi iskeny pojan sitteriin leikkimään jollain lelulla, jotta itte saan pyykit laitettua ym. Välillä haluan myös istua koneella, tosin se onnistuu myös poika sylissä.

    Ehin olla monta vuotta töissä ennen pojan syntymää ja voin sanoo, ettei ollu kovin helppoo sopeutua olemaan "vaan" kotona. Nyt siihen on alkanu jo tottua ja poika on reilu 4 kk.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Kotona olemiseen on kyllä varmasti oma sopeutumisensa. Minunkin on välillä vaikea sopeutua pyörittelemään kotia päivät pitkät. Väillä se tuntuu rankalta ja välillä huojentavan helpolta, kun huolet ovat luokkaa, mitä tekisin tänään ruoaksi.

    Meillä poitsu ei myöskään nuku useinkaan päivällä, kun ihan pienissä pätkissä ja silloin aikaa kotitöille ja itselle jää vähemmän. Tosin viime aikoina, kun poika viihtyy jo muuallakin kuin sylissä, niin laitan lattialle tai sitteriin makoilemaan viereen, kun itse vaikkapa laittaa ruokaa. Tuntuu vain tykkäävän, kun pääsee seurailemaan touhujani.

    VastaaPoista
  3. Hei.
    Sattumalta "eksyin" blogiisi ja mielenkiinnolla lueskelin tekstejäsi.
    Mielestäni on ihanaa, että äitiyden tuomasta väsymyksestä ja muista ei niin ruusuisista asioista, on alettu puhumaan enemmän ääneen (tai ainakin kirjoittamaan). Itselleni ainakin tuli shokkina, että millaista elämä voi vauvan kanssa olla. Ei tosiaan pelkkää ilon tunnetta ja ruusuja. Rankkaahan se on. Ainakin, jos vauva on sellainen, joka ei paljon nuku. Muutos entiseen elämään on suuren suuri. Vauvan saanti on kaikesta huolimatta parasta mitä elämässäni on tapahtunut ja pieni nyytti täydellinen. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta... :)

    Tsemppiä vauva-arkeen!

    VastaaPoista
  4. Juuri noin se on! Ei vaihtaisi päivääkään pois ja vauvaa rakastaa yli kaiken, mutta silti arki voi olla välillä todella rankkaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko