1v 10kk

Poikaa katsellessa sen vasta ymmärtää kuinka aika rientää. T on oikeasti kohta kaksi vuotta!


Nyt on piirtokausi. T ei malttaisi melkein muuta tehdäkkään kuin piirtää ja aika usein piirtämistä vaaditaan myös äidiltä ja isiltä. T piirtää yleensä omien sanojensa mukaan ympylöitä, ikkunoita, muumeja, lintuja..ja ennen kaikkea tuttuja, T:lle tärkeitä ihmisiä. Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut piirtämään T:n kummien kuvia, naapurin jaakkoja, mummeja, mummoja, vaareja, äitejä ja isiä, enoja ja tätejä.. Huh. Piirtotaitoni ovat todella olleet koetuksella!

Puhe on kehittynyt viimeisen parin kuukauden aikana taas hurjasti. Nyt puhutaan jo kolmen sanan lauseita ja sanoja T muistaa uskomattoman paljon. Joka päivä opitaan uusia. Joitakin kadoksissa olleita kirjaimiakin alkaa pikku hiljaa löytyä, kuten se L-kirjain. Viime viikolla T kertoi haluavansa "pullaa".


Muumit ovat myös in. Poika on katsonut ehkä kerran elämässään muumeja, mutta hahmoihin törmää melkein kaikkialla! Meillä on myös muumilevy, mikä on ollut ahkerassa kuuntelussa. Lempihahmoja ovat pikku myy ja muumipappa.

Tavarat ovat yleensä "T:n, minun" Se on hyvä selventää, että ne ovat hänen ja sanoa vielä nimi eteen, ettei kenellekään jää epäselväksi, että kenen minun ne nyt sitten ovat. Viime aikojen hauskoja sanoja ovat olleet myös "känkyä" eli kännykkä, "kokotiiti" ja "kihava" eli kirahvi.

Pottailut ovat edistyneet mukavasti. Kuivasta T on vielä kaukana, mutta kakat tulevat lähes aina pottaan. Myös pissat tulevat yleensä pottaan, jos potalle tajutaan viedä tarpeeksi usein. Potalle T menee harvoin itse. Vaippa saattaa myös yön jäljiltä olla kuiva tai lähes kuiva.


Viime aikoina pieni uhman poikanen on nostanut päätään. Oma tahto pojalla on aina ollut vahva, mutta lahjontaa on jouduttu viime aikoina turvautumaan useammassakin asiassa. T on aina ollut hyvä syömään kaikkea, mutta nyt ruokaa ei välttämättä edes suostuta maistamaan. Kurkut ja tomaatit uppoaa, mutta lämmin ateria tahtoo jäädä etenkin kasvisten osalta lautaselle. Saa nähdä, onko viime aikainen flunssa vaikuttanut ruokahaluun. Puuro yleensä illalla onneksi maittaa, kun päivällinen on jäänyt tyngäksi.

T oli alkuvuodesta pitkän pätkän päiväkodissa hoitajan ollessa sairaslomalla. Päiväkotiinkin poika sopeutui hyvin, mutta on elämä tuntunut taas helpommalta tutulla hoitajalla, tutussa pienessä ryhmässä. Ehkä parasta perhepäivähoidossa on ollut se, että T on päivän aikana enemmän ulkona. Tuntuu, että poika voisi olla koko päivän pihalla ja silti lähdetään pihaleikeistä pois liian aikaisin!

Olemme yrittäneet viime viikkoina herätellä vauvauinnin loppumisen jälkeen hieman jäänyttä uintiharrastusta. T rakastaa pulikoimista. Jos uimahalliin ei päästä, niin se oma pieni amme käy ihan yhtä hyvin. Nyt innolla odottelemme uinti- ja pyöräilykesää. En tiedä hankkisimmeko kolmipyörän vai mitä, kun polkupyörään T tuntuu olevan vielä hieman liian lyhyt. Poika ei viihdy rattaissa, joten joku menopeli olisi mukava nopeuttamaan kulkemista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko