Pikkuveikan syntymä

Meille on syntynyt ihana, täydellinen vauva. Hän on nyt kolme päivää vanha. Syntyessään pojalla oli pituutta 50cm ja painoa 3165g.

Ajattelin kirjoittaa synnytyskertomuksen ylös nyt, kun vielä muistan tapahtumat. Tuntuu, että kaiken kirjoittaminen ylös auttaa käsittelemään tapahtuman, joka kaikessa kauneudessaan on aivan ihmeellinen, rankka ja ainutlaatuinen kokemus.

Lauantai aamupäivällä olo oli joskeenkin normaali. Selkää hieman jyskytteli ja muuta, mutta vastaavia tuntemuksia minulla oli ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan. Kävimme ruokakaupassa ja otin päikkärit.

14: Päiväunien jälkeen tunsin ensimmäisen hieman kipeämmän supistuksen. En vielä herätellyt turhia toiveita, mutta supistus sai minut taas varuilleen. Supistuksia tuli jokunen noin tunnin väleillä ja ajattelimme pyytää veljeni meille viettämään iltaa noin varmuuden vuoksi. M pyysi hänet meille ja käski hieman varautua olemaan myös yötä, jos lähtö sattuisikin tulemaan.

19: Veljeni saapui. Minulla oli ollut supistuksia, mutta hyvin harvakseltaan. Laitoimme T:n nukkumaan ja kävimme M:n kanssa pienellä kävelyllä. Kävelyllä sainkin pari suhteellisen napakkaa supistusta. Miehet menivät saunaan eikä supistuksia tullut yhtään yli tuntiin.

22: Supistuksia ei tullut millään tavalla säännöllisesti, mutta tullessaan ne olivat kipeitä. Ajattelin, että kai se on sitten nukkumaan yritettävä vain mennä.

23: Tuntui, että juuri kun pääsin sänkyyn supistuksia alkoi tulla enemmän ja jouduin nousemaan ylös.

23:30 Pyysin M:ää asentamaan Tens-laitteen, koska supistukset olivat jo todella kipeitä, vaikkeivät säännöllisesti tulleet vieläkään. Tens-laitteesta painetaan supistuksen tullessa päälle boost-toiminto, mikä tuntui vievän supistukselta pahimman terän.

24: Supistuksia alkoi tulla jokseenkin säännöllisen tihenevästi vähintään kymmenen minuutin välein. Kävelin makuuhuoneessa edestakaisin ja taisi se aaa-vokaalikin löytyä tässä vaiheessa käyttöön. Halusin ehtiä sairaalaan hieman aikaisemmassa vaiheessa kuin T:n kohdalla, jotta vastaanottotoimenpiteet olisi helpompi kestää. Silti epäililin, voiko sairaalaan lähteä näin varhaisessa vaiheessa. Supistukset olivat kuitenkin jo todella kipeitä ja niinpä lähdimme sairaalaan noin puoli yhden aikaan.

01:15 Saavuimme Tayssille. Makoilin käyrillä noin vartin ja supistuksia piirtyi käyrille hyvin. En tiedä johtuiko Tensistä vai siitä, että olimme piirun verran aiemmin sairaalalla kuin edellisellä kerralla, mutta tällä kertaa kärillä makoilu oli ihan siedettävää. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli vasta 1,5cm auki ja kohdunkaulaa hieman jäljellä. Hoitaja kyseli toiveitani synnytyksen suhteen ja sanoin toivovani kannustusta lääkkeettömään kivunlievitykseen ja ammeeseen pääsyn mahdollisuutta. Koska synnytys ei näyttänyt olevan vielä kovin pitkällä, hoitaja kysyi, haluanko saman tien synnytyssaliin vain mielummin käydä vastaanoton suihkussa. Hetken punnittuani ja supistusten edelleen tihentyessä ja kipeytyessä päätin toivoa pääsyä synnytyssaliin.

02:15 Siirtyminen synnytyssaliin, jonka vieressä sijaitsi myös ammehuone, joka varattiin käyttöömme. Supistukset olivat hyvin kipeitä ja huomasin supistuksen tullessa roikkuvani M:n kaulassa. Se tuntui jotenkin hyvältä. Tensistä en enää kyennyt laittamaa boost-toimintoa ollenkaan pois vaan mentiin sitten boostilla! Kätilö laittoi heti veden valumaan ammeeseen ja otti vielä vähän vauvan sydänkäyrää. Jos kätilö olisi tässä vaiheessa puolittainkin ehdottanut minulle jotain puudutusta, olisin ottanut sen vastaan. Kätilö kuitenkin noudatti hienosti aikaisempaa toivettani ja kannusti minua kokeilemaan ensin ammetta ja jos se ei auta, niin sitten pohtimaan muita vaihtoehtoja. Hän myös kysyi toiveitani ponnistusasennon suhteen ja ehdotin esimerkiksi kylkimakuuta.

02:30 Pääsin ammeeseen. Epäilin hieman, voiko amme auttaa, kun tensinkin joutui ottamaan pois sinne mennessä. Kätilö tiedusteli, ettei minua vain ponnistuta eikä olo ollut vielä sellainen. Lämmin vesi tuntui kuitenkin mukavalta, vaikka kyllä supistukset tekivät kovin kipeää silti. Pyysin ilokaasua ja sain sen hieman helpottamaan supistuksen pahinta terää. En edelleenkään tiedä, kuinka paljon ilokaasusta on oikeasti apua ja kuinka paljon apu on lumetta, mutta olo ainakin tulee pökertyneeksi. M laittoin musiikkia soimaan ja jäimme kahden.

n. 02:55 Muutaman supistuksen jälkeen tuntui aavistuksen siltä, että ponnistuttaisi. Sainoin M:lle kuitenkin, että katsotaan nyt vielä seuraava supistus. M oli kuitenkin tässä vaiheessa jo kutsunut kätilön paikalle. Kätilö tuli juuri kun seuraava supistus alkoi ja pyysi minua nousemaan altaasta sen verran, että saisi tutkittua tilanteen.

03:00 Noustessani ylös menivät lapsivedet ja kätilö sanoi pään olevan näkyvissä pyytäen M:ää samalla hälyyttämään lisäapua. Minut piti saada vielä vähän ylemmäs altaan reunalle, ettei lapsi syntyisi veteen. Taysissa ei vielä vesisynnytyksiä suoriteta, koska henkilökuntaa ei ole tähän tarpeeksi koulutettu. Sain kuin sainkin kiskouduttua hieman ylemmäs nojaamaan altaan reunaan ja seuraavan supistuksen tullessa oli  pakko ponnistaa. Vauva syntyi yhdellä supistuksella kolmessa minuutissa.

Saatuani vauvan kainaloon siirryimme ripeästi viereiseen huoneeseen hoitamaan synnytyksen loppuun. M päääsi katkaisemaan napanuoran ja minä sain pari tikkiä muistoksi. Synnytyksen kestoksi merkattiin kolme tuntia, kolme minuuttia.

Tällä kertaa olin osannut valmistautua siihen, että synnytys saattaisi olla nopea. Ei helppo, mutta nopea. Toimintaa ei tosiaankaan puuttunut. Kaiken jälkeen päällimmäinen tunne oli kiitollisuus kaikesta. Kiitollisuus aivan ihanasta pojasta, kiitollisuus M:n hienosta tuesta ja toiminnasta, kiitollisuus kätilöä kohtaan, joka toimi mielestäni juuri kuten pitääkin, kiitollisuus omaa kehoani kohtaan. Synnytys oli sujunut paremmin kuin olin osannut edes toivoa. Synnytys oli voimaannuttava. Nyt on aika opetella elämää vauvan ja kaksi-vuotiaan kanssa, yhdessä nelihenkisenä perheenä!