Veikka 1kk ja isoveli 2v 4kk

M palasi maanantaina töihin. Olin etukäteen jännittänyt, miten kaikki lähtee sujumaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet paremmin kuin osasin odottaa.


Pikkuveikka on kasvanut kovaa vauhtia. Neljä kiloa oli viime viikkoisessa neuvolassa ylittynyt ja pituuttakin oli tullut neljä senttiä. Poika on toistaiseksi ollut varsin helppo vauva. Oikeastaan todella helppo. Välillä kitistään, mutta se on aika pientä ja kuuluu asiaan. Pitää vauvan osata ilmaista epätyytyväisyytensä.

Varsinaista rytmiä ei vielä ole, mutta yöllä nukutaan yleensä kaksi kolmen-neljän tunnin unipätkää ja seitsemän aikoihin aletaan heräillä. Veikka on nukkuu päivällä ulkona yleensä pari kahden tunnin pätkää tai sitten yhtä mittaa neljä tuntia. Muuten nukkuminen päivällä on pikkutorkkuja silloin tällöin. Vauva viihtyy hetken itsekseenkin lattialla tuijotellen mielenkiintoisia juttuja, mutta illat kuluvat pääosin tankatessa ja hieman kitistessä. Ensimmäiset hymytkin väläyteltiin M:n syntymäpäivien kunniaksi viime viikolla.

T on suhtautunut vauvaan oikeastaan aivan ihanasti. Vauvaa käydään välillä paijaamassa ja suukottamassa ja sitten matka taas jatkuu omiin touhuihin. T:stä on ollut välillä jo hyötyäkin vauvan kanssa, kun isoveli on viihdyttänyt pienokaista. Toki T:tä pitää koko ajan pitää silmällä vauvan suhteen, koska aina ei vauvaa muisteta varoa ja välillä ollaan turhankin vauhdikkaita vauvan lähellä. T on selvästi ottanut vauvan osaksi meidän perhettä.

Vaikka T on suhtautunut vauvaan hienosti, vauva kuitenkin selvästi aiheuttaa T:ssä hieman kriisiä. Illat ja nukkuminen on ollut viime aikoina vaikeampaa. Poika karkailee sängystä eikä uni meinaa tulla. T on aina ollut pääosin todella helppo nukkumistensa suhteen, mutta reagoinut silti ennenkin uusiin asioihin nukkumisen kautta. Olen myös parina yönä herännyt siihen, että T kömpii viereen, mitä poika ei ole koskaan aiemmin tehnyt.

Reaktiot tuntuvat järkeen käyviltä ja luonnollisilta: Poikaa ihmetyttää, miksi vauva nukkuu äidin ja isin huoneessa, mutta itse pitäisi nukkua omassa sängyssä ja toisaalta T kaipaa läheisyyttä ehkä vielä enemmän kuin aiemmin. Olen pyrkinyt antamaan T:lle läheisyyttä mahdollisimman paljon, mutta onhan se väistämätöntä, että asiat hieman muuttuvat, kun on myös toinen lapsi, joka on vielä paljon rinnalla päivisin. Vaikka reagointi onkin luonnollista ja odotettuakin, meinaa pinna välillä kiristyä, etenkin kun omat yöunet ovat katkonaiset ja väsymys hieman painaa. Olin asennoitunut vauva-aikaan niin, että vauva valvottaa meitä enemmän kuin kaksivuotias, mutta kuten niin monta kertaa todettu lapsiperheessä mihinkään ei kannata tuudittautua ja joka päivä asiat voivat kääntyä aivan päälaelleen. Toivotaan, että nämä sopeutumisvaiheet eivät kuitenkaan ole liian pitkiä ja jaksamme iloita uudesta arjesta!

Muutama kuva vielä taannoisista perunatalkoista, joissa on aivan mahtava tunnelma oikeine perinneruokineen. Tarjolla muun muassa uutispuuroa, siansorkkia, uunijuustoa, laatikoita, lihapataa, kalaa, etikkasalaatteja...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Täydellinen pippurikastike