Veikka 2kk

Veikka on jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt sanoin kuvaamattoman nopeasti ja haikein mielin on jo pakattu pieneksi jääneitä vaatteitakin pois.

Vauva oli 2kk-neuvolassa hieman alle viisi kiloinen ja 57,5cm pitkä. Poika on ollut toistaiseksi todella helppo vauva. Veikka on tyytyväinen, hymyilevä vauva, joka nukkuu hyvin päiväunensa ulkona ja herää yöllä yleensä pari kertaa. Viime öinä poika on vetäissyt yli kuuden tunnin unipätkät ja äiti kiittää.

Iltaisin vauva on usein hieman itkuisempi, eikä viihdy lattialla juurikaan. Poika tankkaa selvästi yötä varten. Maito tulee myös tällä hetkellä sen verta kovaa vauhtia, että vauvan on vaikea pysyä perässä ja ilmaa tahtoo kertyä vatsaan. Tästäkin olemme onneksi selviytyneet pulautteluilla ilman suurempia mahavaivoja.

Olen viime aikoina pohtinut enemmän ja vähemmän sitä, miksi kaikki on tuntunut tällä kertaa niin paljon helpommalta kuin viimeksi. Työtä on enemmän ja omaa aikaa vähemmän, mutta silti kaikki on sujunut paljon helpommin kuin osasin odottaa.

Yksi vaikuttava tekijä on varmasti esikoisen tuoma rytmi päivään. Tuntuu, että vauvakin on tyytyväisempi, kun ympärillä on touhua ja elämää.

Nyt olen vasta myös todella ymmärtänyt sen, kuinka paljon elämä esikoisen jälkeen muuttuikaan. En ole sitä aiemmin tiedostanut, vaikka siitä paljon puhutaankin, että ensimmäisen lapsen myötä koko elämän rytmi muuttuu. Tulee erilaisia rutiineja, aamuisin noustaan aikaisin, ruokaa tehdään samoihin aikoihin ja oma aika rajoittuu. Toisen lapsen tulo ei ole näitä asioita suuremmin muuttanut. Vauva nukkuu enemmän kuin esikoinen, jolloin oma aika ei ole merkittävästi vähentynyt ja tuntuu, että pikkuveikka on sujahtanut arkemme rytmiin mukaan sen kummemmin sitä horjuttamatta.

Toki yöherätykset meinaavat painaa välillä, mutta tuntuu, että päivän rutiinit ja hyvä ravitsemus ovat pitäneet minut pirteämpänä kuin T:n ollessa vauva. Olen myös tuntenut itseni paljon pirteämmäksi ja elinvoimaisemmaksi kuin raskausaikana, vaikka silloin ei öisin tarvinnutkan juuri heräillä (mitä nyt vessaan..).

Tällä kertaa rankempaa on ehkä ollut ainoastaan se, että tuntee helposti syyllisyyttä siitä, ettei pysty huomioimaan kaikkia perheenjäseniä aina kun haluaisi ja niin paljon kuin haluaisi. Ja silti itsellekin pitäisi jäädä hieman aikaa hengähtää ja nauttia ilmasta ympärillään.

Pikkuveikan ristiäiset pidettiin seurakuntakodilla, koska kodissamme ei tila riitä ja toisaalta ei myöskään tarvinnut stressata siivoamisia ja muita. Otimme tällä kertaa myös pitopalvelun, mikä helpotti järjestelyjä entisestään. Kukat hankimme juhlaan itse, mutta muuten kaikki oli valmiina. Vaikka tykkään laittaa ja tehdä ja järjestää, ristiäisten järjestäminen pienellä vaivalla helpotti arkea kummasti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko