Joulun odotusta

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo


T on erittäin innostunut makkaranpaistaja. Jos pojalta kysyttäisiin, hän haluaisi syödä aina makkaraa. Harmi vain, ettei se kuulu äidin ruokalistoille kovinkaan usein. 

Kun minä ja M olimme käyneet työpaikan pikkujouluissa tahoillamme, halusi myös T pikkujoulut. T:n pikkujouluissa syötiin puuroa, torttuja, pipareita sekä luumukiisseliä ja kuunneltiin joululauluja. 


Pikkuveikka on jo kolme kuukautta. Rokotukset saatiin viime viikolla ja niistä toivuttiin hyvin. Painoa neuvolassa oli reilut 5,5 kiloa ja pituutta 60 senttiä ja risat. Poika on oppinut kääntymään mahalleen ja tekee sitä tällä hetkellä koko ajan. Maito maistuu ja yöllä herätään yleensä enää kerran syömään ja keskimäärin kerran pojalle pitää laittaa tutti suuhun. Veikka on myös tällä hetkellä ennen kuulumattomassa kakkalakossa! Tässä on jo mennyt pitkälti toista viikkoa ilman kakkimista ja äiti alkaa jo olla hieman levoton, muttei lakkoilut poikaa näytä millään tavalla haittaavan.

 Maanantaihamppari

Illan pieni satutuokio

Kommentit

  1. Ihania kuvia teidän elosta, ja todella hienon piparitalon olet tehnyt! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Minna! Täytyy myöntää, että M ehkä hieman auttoi talon kokoamisessa ;) Ja T tietenkin leipomisessa ja koristeluissa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Kuulumiset

Täydellinen pippurikastike