Sormusasiaa

Minulla on eräs pahe. Pidän nimittäin koruista, kimalluksesta, timanteista. Hääpäivänäni haluaisin saada timantteja ja kimallusta, mutta samalla haluaisin myös muistaa kestävän kehityksen periaatteen.

Tiedättekö paljonko yhden kultasormuksen tekeminen kuluttaa luontoa? -Paljon. Otin selvää kuinka paljonko tarkalleen. Ekologinen selkäreppu kuvaa sitä määrää luonnonvaroja, joita on tarvittu koko tuotteen elinkaaren aikana. 5g painavan kultasormuksen ekologinen selkäreppu painaa huimat 2000kg. Määrä on käsittämättömän suuri. Se on lähes miljoonakertaisesti sormuksen paino. Kultasormuksen valmistamiseksi täytyy louhia kalliota, pumpata öljyä, raivata teitä ja niin edelleen.

Timantit sitten taas ovat aivan oma lukunsa. Timanttien eteen soditaan ja tapetaan, loukataan ihmisarvoa. Timanttimiljoonilla on ostettu aseita ja sotilaita. Viimevuosina asiaan on onneksi kiinnitetty huomiota tekemällä sertifikaatteja ja sopimuksia. Ongelmana on kuitenkin se, ettei sopimuksia valvo järjestelmällisesti kukaan. Suomessa asiat ovat onneksi suht hyvin, mutta silti aniharva kauppias tietää timantin alkuperän. Myös timanttien hiontaan liittyy eettisiä ongelmia. Suurin osa timanteista hiotaan Intiassa, jossa lapset ovat haluttua työvoimaa ja palkat mitättömän pieniä.

Tämän kaiken tietomäärän jälkeen aikaisemmin tullut idea, tuntuu vielä paremmalta. Nimittäin vanhan sormuksen tuunaus. Minulla on mummoni vanha vihkisormus ja tällä hekellä on hyvin todennäköistä, että siitä tulee myös minun sormukseni. Haluan siihen kyllä hieman omaa näköä. Sitä pitää myös pienentää ja muutenkin tuunailla. Hinta-arviota en osaa vielä sanoa, mutta myöhemmin sitten.


Lähteitä:
1. Lappeenrannan kestävän kehityksen seurantaraportti , s. 42
2. Kestävä kehitys koulussa
3. Verisiä timantteja ja likaista kultaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Kuulumiset

Täydellinen pippurikastike