Rv 27+1

Viimeinen raskauskolmannes on alkanut. Ehkä pahimmat selkäkivut ovat hellittäneet, mikä voi olla seurausta siitäkin, että olen yhä paremmin oppinut selviytymään arjesta ilma suurempia rempomisia. Vaivattomaksi en voi kyllä oloani tällä hetkellä sanoa. En todella lukeunu niihin, jotka voivat viilettää raskausaikana kuten ennenkin.

Se, että selkäkivut pysyvät poissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten voi kuvitellakaan tarttuvani kotona imuriin tai kyykkiväni lattialta tavaroita järjestykseen. Ruuanlaitto ja muutenkin pientä seisoskelua vaativa homma sentään vielä onnistuu! Olen niin kiitollinen ystävistä, jotka kävivät viikonloppuna pesemässä meidän ikkunat ja auttoivat muissakin hommissa ♥


Vaikka välillä tuntuukin vaikealta vastaanottaa apua ja haluaisi selvitä kaikesta itse, on aivan ihanaa, että joku sitä tarjoaa. Aina ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin. Se on äärettömän arvokasta.

Olen iloinen, että olen toisaiseksi säästynyt yhdeltä raskausvaivalta, turvotukselta. Mikä voi sekin näiden kuumien säiden mukana ilmaantua kaveriksi.

Eniten minua ovat vaivanneet harjoitussupistukset, jotka ovat kylläkin pysyneet kivuttomina, mutta meinaavat tehdä yli puolen kilometrin kävelymatkoista lähes mahdottomia. En oikein kykene enää ruokakauppaan tai ylipäätään mihinkään työpäivän jälkeen.  Pystyn edelleen käymään esimerkiksi balancessa muitta mutkitta ilman supistuksia, mikä on kyllä ollut pelastus koko kropan ja mielen hyvinvoinnin kannalta. Kävely on vain nyt se hankala asia.

Lääkärin mukaan supistukset eivät ole saaneet mitää aikaan, mikä on hyvä juttu. Toisaalta neuvolassa korostettiin myös sitä, ettei työkykyinen tarkoita sitä, että juuri ja juuri selviää työpäivästä, eikä jaksa enää työpäivän jälkeen tehdä mitään. Pitää kuulostella ja katsella ja jos siltä tuntuu, että työ vie kaikki mehut, olisi ehkä viisasta harkita sairaslomaa.

Toinen raskausvaivani, joka on haitannut olemista T:n raskautta paljon enemmän on närästys. Tuntuu, ettei sillä, mitä syö ole niin suurta merkitystä, mutta jos menee ruuan jälkeen pitkäkseen, närästys iskee melkein välittömästi. Toki hiilihappojuomat ja mausteinen ruoka aiheuttavat ehkä hieman pahempaa närästystä. Toinen on liian suuret annokset. Olen tukeutunut jonkin verran närästyslääkkeisiin ja toisaalta yrittänyt syödä pienempiä annoksia. Tuntuu, että poltteen ruokatorvessa vielä kestää ihan ok, mutta rintakehään tuleva ahdistuksen tunne on todella inhottavaa.

Myös yöunet ovat jääneet viimeaikoina varsin hentoisiksi. Kuumuus, valoisuus, närästys ja vauvan aktivoituminen juuri, kun itse pitäisi rauhoittua, eivät helpota nukkumista. Toivotaan, että uni parantuu vielä jossain vaiheessa. Toisaalta kai niihin pätkittäisiin yöuniin on taas alettava totutella!

Nyt tämän kaiken valituksen jälkeen voin kertoa, kuinka onnekas olen, että saan odottaa jo toista lasta ja odotusaika on sujunut hyvin. Kaikki on suhteellista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko