Pakkaspäivä

Päivä oli kylmä, mutta äärimmäisen kaunis. En voinut muuta kuin ihmetellä ja yrittää tallentaa kameralle muutaman hetken niin auringon noususta kuin laskustakin. Pakkanen on saanut kaiken kuurasta valkeaksi ja aurinko lämmitti muuten niin kylmässä säässä.

Tein tänään ensimmäisen meditaatioharjoituksen ystävältäni saamien ohjeiden mukaan. Harjoituksiin on tarkoitus käyttää aikaa 20 minuuttia päivittäin kahden kuukauden ajan ja toki jatkaa siitä omaan tahtiin. Harjoitusten tavoitteena on opetella keskittymään nykyhetkeen, tuntemaan hetki, elämään siinä ja oppimaan olemaan murehtimatta menneistä ja tulevista. Miten surkea olenkaan keskittymään hetkeen ja miten paljon haluaisinkaan oppia sen paremmin. Toivottavasti harjoitteista on hyötyä. Varmasti ne auttavat ainakin rentoutumaan. Ensimmäinen harjoitukseni ei mennyt aivan putkeen, kun meinasin nukahtaa, vaikka tarkoituksena on pysyä virkeänä läsnä, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tämä blogi on auttanut minua näkemään arjen ilonhetkiä ja pysymään niissä. Kirjoitan, jotta voisin unohtaa murehtimisen tyhjänpäiväisistä asioista ja nauttia niistä elämän kultahipuista. On myös mukava lukea silloin tällöin vanhoja merkintöjä. Siitä tulee hyvälle tuulelle. Blogi on siis ilmeisesti tehnyt tehtävänsä! Ja toivottavasti tuonut iloa muillekin!

Taidanpa mennä lämmittämään ruokaa, kun M on tulossa kohta kotiin ja on jo nälkä. M on ehkä maailman paras nauttimaan hetkestä. Vaikken aina osaisi ilahtua sorsan näkemisestä tai lumihiutaleiden leijailusta, osaan iloita siitä, että saan viettää ne hetket onnellisena hänen ilostaan.