7 kuukautta


Taas on kuukausi vierähtänyt. T on tänään seitsemän kuukautta.

Muutama yö on nukuttu huonosti ja päivä oltu hieman epätyytyväisiä. Ehkä hampaita on tulossa lisää. Tai sitten tämä on taas sitä oppimisen tuskaa. T on nimittäin muutaman päivän sisään noussut tukea vasten seisomaan sekä alkanut kontata. Konttaus on tosin vielä aika pienimuotoista. Otetaan muutama askel ja lysähdetään taas mahalleen. Joka päivä askeleet ovat kuitenkin lisääntyneet. Eilen puolestaan poitsu nousi ihan kunnolla seisomaan pahvilaatikon varaan.

Jokeltelu on myös monipuolistunut entisestään. Tuntuu, että asiaa riittää aivan valtavasti. Juttua tulee koko ajan. Olen jo melkein alkanut odottaa ensimmäisiä sanoja.

Kiinteän ruuan määrä on kasvanut jälleen merkittävästi. T syö nykyään hyvällä ruokahalulla aamupuuron marjoilla, lounaaksi maistellaan hedelmiä, päivällisellä kasviksia ja lihaa (kanaa ja naudanlihaa on syöty) ja illalla suorastaan ahmitaan iltapuuro. Tuntuu, että poika on tajunnut viimein nälän ja syömisen yhteyden. Sellaisella ruokahalulla syödään. Imetän edelleen jokaisen ruuan yhteydessä ja noin kerran yöllä. Yöheräilystä olisi jo mukava päästä eroon.

T:lle tulee vauvajumpan ja seurakunnan perhekerhon lisäksi uusi harrastus, kun pääsimme vauvauintiryhmään. Saa nähdä, onko sukellusrefleksi vielä tallessa vai ei. Jos refleksiä ei enää ole, T varmasti pitää pulikoinnista silti.

Temperamentti alkaa näkyä entistä enemmän ja T osaa jo selvästi vaatia. Jalkaan tullaan roikkumaan, kun halutaan syliin ja jos on tylsää, alkaa kiukuttelu. Tuntuu, että poitsu tylsistyy ajoittain kotona, jossa kaikki on niin tuttua. Pitäisi saada aina jotakin actionia, että pysytään tyytyväisenä.

Ai niin, T siirtyi myös ennen joulua omaan huoneeseen nukkumaan. Tuntuu, ettei mitään muutosta nukkumiseen tuon myötä tullut. Halusimme tehdä siirtämisen nyt, kun vauva on kuulemma 5-6 kuukauden iässä helpoin siirtää omaan huoneeseen. Vauva innostuu uusista jutuista eikä vielä tajua loukkaantua siitä. Ehkä näin. Olen kuullut yöheräämiset hyvin ilman itkuhälyyttimiäkin, mutta olisin toisaalta toivonut, että poika olisi siirtovaiheessa jo nukkunut kokonaisia öitä.


Saa nähdä, mitä seuraava kuukausi tuo mukanaan.

Kommentit

  1. Oi, kertoilethan sitten jotain vauvauinnista? :) Huomasin nimittäin, etä meidänkin tuppukaupungissa on vauvauintiryhmä, ja mahdollisesti sinne voisi aikanaan mennä.

    VastaaPoista
  2. Juu, tottahan toki! Meillä oli jo ensimmäinen kerta, mikä meni loistavasti. Voisin kirjoitella lisää toisen kerran jälkeen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Helppo ja ihana kietaisumekko