Synnytyskertomus

Nyt olisi sitten kotiin asetuttu ja ensimmäinen yökin nukuttu. Ainakin minä nukuin paremmin ja kyllä vauvelikin nukkui hyvin. Vauva on ollut ensimmäset päivänsä varsin tyytyväinen ja levollinen tapaus. Hyvä niin :) Ajattelin hieman kertailla synnytystä jo itsellenikin muistiin laitettavaksi, nyt kun vielä suurin piirtein muistan, miten kaikki meni.

5:30 Heräsin, ei mitään erikoisia tuntemuksia. "Hitsi, ei vieläkään." Minua ei kuitenkaan nukuttanut, joten nousin tekemään miehelle aamupalaa. Alaselkää alkoi hieman särkeä ja jomotella, joten lämmitin kaurapussin. Aamupäivällä istuskelin koneella, lepäilin ja kuulostelin hieman yltyvää selkäsärkyä.

9:30 Ensimmäinen hieman kipeämpi supistus. Lähdin kävelylle ja supistuksia tuli noin tunnin välein. Laitoin M:lle viestiä töihin, että ei haittaa vaikka hän lähtisi jo kolmelta kotiin.

15:30 M tuli kotiin ja hieroi selkääni. Alkoi olla jo selvää, että kyllä nyt jotain on tapahtumassa. Kävimme päiväunille ja nukuimmekin oikein kivat melkein tunnin unet.

17:10 Ensimmäinen oikeasti kipeä supistus. Supistukset alkoivat tulla vain kipeämmiksi ja niitä tuli noin kahdenkymmenen minuutin välein. Supistukset alkoivat tihentyä ja kahdeksalta ne alkoivat tulla noin kymmenen minuutin välein. Supistuksen tullessa kävelin ympäri kämppää ja keskityin vokaalien tuottamiseen. Se tuli aika luonnostaan. En ollut mikään ihan hiljainen tapaus.

21:00 Tuli niin kipeä supistus, että oksensin. Silloin sanoin M:lle, että nyt tekee niin kipeää, että on lähdettävä. Naapurissa asuva ystävämme lähti heittämään meitä Tayssille. Matka kesti noin vartin ja oli aikamoisen tuskallinen.

21:26 Saapuminen Tayssille. Käyrillä makoilu oli aivan uskomatonta tuskaa, koska kivunlievitystä ei ollut ja paikallaan oli pysyttävä. Onneksi hoitaja päästi minut pois hieman aiemmin kuin oli suunniteltu. Kohdunsuuni oli auki vasta sentin, mutta vaikutin kuulemma niin kipeältä, että synnytys saattaisi edetä nopeasti.

22:39 Siirryimme synnytyssaliin.

22:46 Aloin saamaan ilokaasua, joka helpotti hieman oloa supistusten välillä. Pääsimme toiveestamme ammehuoneeseen, mutten siinä vaiheessa voinut edes ajatella meneväni ammeeseen. Kätilö ehdotti saman tien epiduraalia ja sitä alettiin valmistella. Kohdunsuu oli kai jotakin kolme-neljä senttiä auki.

23:15 Epiduraalipuudutus. Olin aivan poissa pelistä ja kipu otti minusta vallan. En edes oikein kuullut puhetta ympärilläni ja jouduin todella keskittymään, että kuulin lääkärin ohjeet. Puudute alkoi vaikuttaa noin kymmenessä minuutissa, jolloin olo helpotti, mutta supistukset tuntuivat edelleen.

23:38 Lapsivedet menivät. Vauvan sydänäänet laskivat supistusten aikana, jonka vuoksi lääkäri tuli laittamaan sykeanturit suoraan vauvan päähän. Olin tässä vaiheessa kahdeksan senttiä auki ja lääkäri sanoi vauvan olevan kohta ulkona. Kätilö lähti hakemaan toista kätilöä. Supistusten tullessa aloi tuntua, että vauva valuu ulos. Pyysin miestä hälyyttämään hoitajan takaisin, koska vauva syntyisi ihan näillä näppäimillä.

23:59 Sain luvan ponnistaa.

00:05 Ponnistettuani muutaman supistuksen verran täpöä meidän pieni suuri ihme oli jo maailmassa. Painoa 3020g ja pituutta 50cm. Sain hänet rinnalleni heti. Meidät kärrättiin vuodeosastolle kolmen maissa syötyämme välipalaa ja vähän levättyämme.


Synnytyksen jälkeen olo oli voipunut ja ennen kaikkea hyvin hämmentynyt. Kaikki oli mennyt semmoisella vauhdilla, etten pysynyt millään perässä. "Ihanko totta, onko meillä nyt ihana poikavauva?"


Kommentit

  1. Onnea pojasta!=) Siitä se vauva-arki sitten alkaa.

    Anu

    VastaaPoista
  2. Onnea pojasta! :) Paljastuihan se sukupuolikin sieltä kertomuksesta, aloin jo ajatella, että eikö sitä nyt kerrotakaan vai oonko mie vaan jotenkin hajamielinen, kun en saa sitä tekstistä selville. :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos, en tajunnutkaan aiemmin laittaa, että poika sieltä tosiaan putkahti niin kuin vähän odottelimmekin! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Äipän Kesäkurpitsalasagne

Uunijuurekset