Leffaa ja sormusasioita

Otin koulusta hieman omaa lomaa ja tulin tänne kotipuoleen M:n luokse. M on nyt toista viikkoa tekemässä sitä sijaisuutta lukiolla ja huomenna olisi viimeinen päivä.

Eilen kävimme Kouvolan keskustassa pyörähtämässä hieman sormusasioilla. Kirjoitinkin aiemmin aikomuksestani käyttää mummoni vanhaa sormusta vihkisormukseni "pohjana". Piipahdimme Ateljee Ajan Kellossa, jossa tehdään muun muassa vanhojen sormuksien tuunauksia. Käynnistä jäi hyvä mieli ja todennäköisesti viemme sormuksen sinne muunneltavaksi. Sormushan on aika huonossa kunnossa ja yksi kivi siitä onkin tippunut kokonaan. Todennäköisesti kivet joudutaan huonon kunnon vuoksi vaihtamaan kaikki. Ajatukseni ametistin käyttämisestä kivenä kariutui, kun kultaseppä sanoi ametistin olevan liian pehmeää käytettäväksi päivittäin. Sieltä löytyi kuitenkin aivan ihana malli, jossa oli käytetty punaista rubiinia ja muutamia aivan pieniä timantteja ripoteltuina ympärille. Ihastuin sormukseen täysin ja eiköhän jotakin sinnepäin tule minunkin sormukseni sitten olemaan. Aivan puhtain paperein en siis tästä sormusasiasta selviä, mutta ainakin kulta tule hyvin uusiokäyttöön. Hinta-arvioiksi sellaiselle sormukselle tuli 300-400e. joka mahtuu meidän budjettiin ihan kohtuullisesti.

Kävimme myös katsomassa James Cameronin ohjaaman Avatar-elokuvan. En yleensä ole mikään fantasia- tai scifielokuvien ystävä, mutta tuosta leffasta kyllä tykkäsin. 3D:kin toimi hyvin, vaikka olinkin siihen aiemmin hieman pettynyt, mutta Avatarissa sitä oli osattu hyödyntää hienosti. Juoni oli aika ennalta arvattava, mutta silti melkein kolmituntisen pätkän jaksoi katsoa ilman tylsistymistä. Parasta Avatarissa oli mielestäni sanoma. Se kuinka ihminen ryövää luontoa ja toisia ihmisiäkin surutta, jos hän itse hyötyy siitä jotenkin, yleensä rahallisesti. Tuli mieleen eurooppalaisien Amerikan valtaus alkuperäiskansoilta ja myöhemmin rotusorto sinne tuotuja orjia kohtaan. Se on jotenkin niin surullista.

Sitä itsekin tavalla tai toisella ryövää luontoa päivittäin ajattelematta sen enempää. Eikö sen rikoksen tee ne jotka kaatavat sademetsiä, enkä minä, joka luon tarpeen sademetsien kaadolle? -Niin se on helppoa ajatella.

Kuvat: 2, 3

Kommentit

  1. Anonyymi22. tammikuuta 2010 klo 14.33

    oii sormus kuulostaa ihanalta! <3
    ja mäkin tykkäsin tosta leffasta, ihan samat mietteet! -A

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. tammikuuta 2010 klo 15.27

    Ihanalta kuulostaa toi sormus. Ja ihanan hintaiselta!!

    Ai Avatar oli ihan mieletön leffa! Rakastuin siihen ihan täysillä ja nyt vaan yritän löytää kalenterista aikaa, että voisin mennä katsomaan sen uudestaan!X)

    VastaaPoista
  3. Minnaa25. tammikuuta 2010 klo 21.42

    Ihana ajatus tuollainen vanhan sormuksen käyttäminen, vaikka sitten vähän uudistettunakin. :) Mekin vähän mietittiin sitä mutta suvuissa olevilla sormuksilla oli kaikilla jotenkin surullinen tarina, joten ei se sitten enää tuntunutkaan kovin mukavalta ajatukselta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Kuva
Viikonloppu on mennyt pääosin harkkatöitä tehdessä koneiden ja laitteiden turvallisuuden sekä ympäristöterveyden parissa. Eilen illalla leivoimme kunnon satsin mummon vaaleita piirakoita pakkaseen ensi viikonlopun sukulaiskekkereitä varten. Nuo ovat kyllä niin ihania. Olisi tehnyt mieli syödä kaikki heti. Mummoni leipoi näitä usein, kun olin pienempi. Tänään söimme kerrassaan maukasta ja täyttävää halloumi-kanasalaattia paahdettujen siementen ja pähkinöiden kera. Minun oli tehnyt mieli halloumisalaattia siitä lähtien, kun Elina esitteli omansa blogissaan. Piirakoiden leipomisesta ylijääneestä taikinasta paistoimme basilikalla höytettyjä leipäsiä. Sopivat tosi hyvin salaatin kanssa. Tässä vielä vaaleiden piirakoiden ohje teillekin: 1,5 dl vettä 1 kananmuna 2dl maitoa 1tl suolaa 1-4rkl siirappia n.1,5l jauhoja 1ps kuivahiivaa 0,5dl margariinia Valmiiksi keitettyä riisipuuroa (reilun puolen litran maidon puuro) Vatkaa kananmuna ja hieman lämmitetty vesi ...
Lue lisää

Kuulumiset

Kuva
Aika on vierähtänyt edellisestä postauksesta ihan vahingossa. Syksy on tuonut mukanaan väsymistä ja tuntuu, ettei blogille ole löytynyt aikaa. Täällä kuitenkin ollaan hyvissä kantimissa. Suuria muutoksia elämään toi paluu työelämään viime viikolla Etätyö Tampereelle on lähtenyt mukavasti sujumaan ja pääsee välillä fiilistelemään Tamperettakin. Pojat viihtyvät vielä M:n kanssa joulukuun kotona ja tammikuusta poikia odottaa paikka mukavan tuntuisessa perhepäiväkodissa. Pikkuveikka on kasvanut hurjasti. Kävelee ja juokseekin jo. Sanoja tulee päivä päivältä lisää: "äiti!" "puu(r)oo", "kato, kato" jne. Isompi veikka on viihtynyt kerhossa ja muskarissa. Tuntuu kaipaavan ikäistään leikkiseuraa. T puuhastelee myös paljon piirtämisen, värittämisen, rakentelujen ja palapelien parissa. Uhmaa löytyy edelleen, mutta ehkä T:kin on jo tasoittumaan päin. T:n kanssa on ollut haasteita etenkin nukkuumaanmenojen kanssa ja sitä on joutunut monesti pysähtymään ja poht...
Lue lisää

Täydellinen pippurikastike

Kuva
M teki minulle jonkin aikaa sitten hienon pihvi-illallisen taivaallisen pippurikastikkeen kera. Kastike sopii hyvin lihan ja esimerkiksi uunijuuresten kanssa. Uunijuureksista saa herkullisia sekoittamalla ne oliiviöljymausteseokseen (suolaa, paprikaa, yrttejä, pippuria..) ja paistamalla uunissa noin puoli tuntia 200C. M:n Pippurikastike Pihvien tai lihan paistorasva Voita ja öljyä Erilaisia pippureita  Suolaa n. 3tl Sokeria 4dl Kuohukermaa 2rkl Dijonsinappia Kuumenna öljy ja voi pannulla. Paista pihvit tai lisää uunilihan paistoneste rasvan joukkoon. Kaada kuohukerma pannulle paistorasvan sekaan. Lisää sinappi, pippurit ja muut mausteet. Kiehauta kastike kokoon ja tarkista maku. Rakastan kastikkeen kermaista ja makeaa makua.
Lue lisää