Kultahippuja elämästä

Minulla alkoi tänään virallinen äitiysloma. Viikonloppu vierähti Turussa ystävien kanssa ihan vaan rauhakseltaan ollen ja syöden. Mikäs sen parempaa. Cafe Artin herkkuja. Ihana paikka. Tällä viikolla olenkin sitten T:n kanssa kahden kotona. Ensimmäiset päivät ovat sujuneet mukavasti, joskin lonkkaa ja selkää on taas alkanut pikku hiljaa särkeä ja aikaiset aamuherätykset eivät ole aivan helpoimmasta päästä. Onhan se toisaalta maailman parasta herätä, kun kaksivuotias kipuaa viereesi sanoen: "Äiti pehmoinen, äiti rakas" ja perään vielä kehuu mahaasi hienoksi. Suloinen. Eilen oli raskausajan viimeinen kahdesta rutiinilääkärintarkastuksesta. Muistan turhautumiseni viime kerralla tähän lääkärinkäyntiin, kun oletin saavani edes jotain arviota esimerkiksi vauvan koosta ja siitä, mahtuuko tämä syntymään. Tälläkin kertaa lääkäri tuntui olevan aivan yhtä tyhjän kanssa. Sisätutkimuksenkin teki vain pyynnöstä, eikä kokeillut vauvan asentoa mitenkään tarkemmin. Lääkäri

Tädin kanssa ruuanlaitossa. Rv 33+5 Sanotaanko, että helteet eivät ole olleet maailman helpoimmasta päästä. Kotimme lämpötila on kolmessakymmenessä asteessa ja nukkuminen on vaikeaa. Vietän tällä hetkellä päiväni tuulettimen vieressä. Silti oli on niin henkisesti kuin fyysisestikin paljon parempi kuin kuukausi sitten. Sairaslomani jatkui parin päivän päästä alkavaan huimaan neljän päivän kesälomaani asti, jonka jälkeen ensi viikolla alkaisikin sitten se ihka oikea äitiysloma. Pienet raskausvaivat kuten närästys ovat edelleen seuranani, mutta sairasloma ja lepo ovat kohentaneet oloani huomattavasti. Kykenen jo kävelemään kauppareissun ja on sitä jopa kirppiksiä tullut muutaman kerran kierreltyä. Kroppa kuitenkin ilmoittaa välittömästi, jos lepoa on tullut liian vähän. Lonkkaa ja selkää alkaa särkeä ja jalkaan säteillä iskiastyyppistä kipua. Säryt pysyvät kuitenkin poissa, kun muistaa olla makuulla tarpeeksi. Kesä on alkanut tuntua kesältä, kun on kyennyt tekemäänkin j