Kultahippuja elämästä

Kuva täältä . Olen ollut melkein viikon kuntoklubin jäsenenä. Alku on ollut hyvä. Kävin heti testaamassa kuntosalin. Siellä oli kyllä minulle uusi laite jos toinenkin. Torstaina saan kuntosaliohjelman. Se ei kyllä ole henkilökohtainen, mutta ohjelma kuitenkin ja se käydään ammattilaisen kanssa läpi. Sunnuntaina kävin testaamassa tanssillisen Sh'bamin ja eilen kävimme T:n kanssa babymuokkauksessa. Sh'bam oli aika hauskaa, suhteellisen rentoa. Muokkaus oli tosi hyvä ja paljon tehokkaampi kuin perjantainen vauvajumppamme. Ja T nautti! Jumpat kuitenkin täydentävät hyvin toisiaan kun perjantai sisältää enemmän venyttelyä. Tavoitteenani on käydä salilla vähintään kolmesti viikossa, joista ainakin yhtenä kertana teen omat treenini kuntosalin puolella. Kävin eilen myös kehonkoostumusmittauksessa. Eihän se rasvaprosentti mitään iloista katsottavaa ollut. En tiedä, kuinka tarkkoja tuollaiset sähköön perustuvat mittaukset ovat, mutta suuntaa antavia varmasti. Puolen vuoden pääst

Niitä kiitollisuuden aamuja. Aamu nousee kauniina ja elämä on hyvää. Vieressä tuhisee pieni nuhanenä. Toivottavasti pieni paranee pian, eikä flunssa pahene. Nyt nukuttiin vielä hyvin, vaikka nenä olikin aivan tukossa.

Nyt kun ensilumet on saatu Tampereellekin ja mittari näyttää miinusta, on hyvä esitellä tuunattuja kesäkenkiä. Satuin bongaamaan sähköpostista, että ylioppilaskunta järjestää puuhaa teekkareille kenkien tuunaustuokion muodossa. Ostin vuosia sitten alesta kahdet melkein samanlaiset vaaleat nahkaiset ballerinat. Alkuperäinen hinta taisi lähentyä satasta, mutta sain kengät kaksikymppiä pari. Niistä tuli pitkäkestoiset suosikkini. Ballerinat ovat olleet ahkerassa käytössä useamman kesän ja kengät ovat edelleen täysin ehjät! Yleensä ballerinat kestävät ehjinä yhden kesän. Vaalea kukallinen printti alkoi olla jo viime kesänä niin haalistunut ja alunperin valkeat kengät olla enemmänkin harmaat, etten enää kehdannut niitä jalassani pitää. Olen käyttänyt useamman tovin etsiessäni samanlaisia, mutten ole löytänyt samaa merkkiä AirStep mistään. Harmillisesti en tajunnut ottaa alkuperäisistä kuvia, mutta tässä lopputulos.

Lyhenevän päivän hyvä puoli on, että pääsee taas ihailemaan ihania auringonnousuja. Ulkona tuoksuu talvelta ja mittari näyttää nollaa. Eilen laiskotti, enkä poistunut roskien vientiä enempää ulos. Tyydyin ihailemaan vaihtuvia maisemia ikkunan kautta. Tänään taidan tehdä jotakin vain itseäni varten. Nimittäin liittyä kuin liittyäkin liikuntakeskuksen asiakkaaksi. Olen pohtinut asiaa jo tovin. Minulla kun on mahdollisuus käydä myös koulun salilla, mikä on ihan mukiin menevä. Nyt kuitenkin tuntuu, että tarvitsen jotakin potkua persuksille, että saan itseni liikkumaan. Liikuntakeskus GoGo on puolen kilometrin päässä meiltä, joten ei voi vedota ainakaan pitkiin välimatkoihin. Lisäksi lähiGoGossa on tämän kuun loppuun kampanja, jollaista ei todennäköisesti vähään aikaa tule. Opiskelijat saavat nimittäin sopimuksen, joka ei velvoita kuin kuukaudeksi kerraallaan ja hinta on paljon halvempi kuin muilla (45e). Jos siis aion jossain vaiheessa liittyä, se melkeinpä kannattaa tehdä ny

Johan tämä aika taas kiitää. Vietimme viikonloppua rakkaan kummityttömme ja hänen perheensä tykönä.  Tyttö oli taas kasvanut valtavasti. Osaa jo ryömiäkin. Oli ihana katsoa, kun hän ja T jo ehkä ymmärsivätkin toisistaan jotakin. Sunnuntaina äitini tuli siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa puolestaan meille kyläilemään pariksi päivää. Vipinää on siis riittänyt. Se on hyvä. Poitsulla oli sunnuntaina merkittävä päivä, kun hän sai suuhunsa ensimmäistä kertaa jotakin muutakin kuin äidinmaitoa. Pari lusikallista porkkanasosetta upposi yllättävän hyvin! Ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. Hän katsoi hämmentyneenä minuun isän syöttäessä: "Hei, näätsä mitä tuo tekee? Pelastaisiko mut tästä?" T nieli yllättävän suuren osan ruuasta eikä jälkikäteenkään tullut mitään oireita. Taisi olla valmis astumaan kiinteiden maailmaan. T seuraa muuten nykyään silmä tarkkana, kun muut syövät. Maiskuttelee vieressä ja näyttää juuri siltä kuin haluisi itsekin vähän herkutella.

Eilen kävimme M:n kanssa kaksin syömässä muistaakseni ensimmäistä kertaa T:n syntymän jälkeen. Söimme alkupalat Gastropub Nordicissa (voin suositella!) ja pääruoan ja jälkiruoan Bistro 10:ssä. Olimme sen verta aikaisin liikkeellä, ettei Bistro 10 ollut vielä auki aluksi, joten siksi näin. Ruoka oli kummassakin paikassa todella hyvää. Tämän jälkeen suuntasimme kuuntelemaan Juha Tapion mies ja kitara -tyyppisen Ohikiitävää-kiertueen konserttia, johon sain M:ltä liput syntymäpäivälahjaksi. Kiitos M:lle ja kiitos Juhalle! Juha Tapiolla on kaunis ääni ja upeita tekstejä. Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,   Uusi voima, kaikki voipa,  viattomuus otsallaan Pian hän maasta nousee,  löytää avosylin,  Kaiken mitä tarjoo lyhyt loma lapsuuden Katson häntä hiljaa,  tiedä muuta en,  On kaunis ihminen,  on sentään kaunis ihminen Juha Tapio Eilen minua erityisesti puhutteli Kaunis Ihminen -kappale, joka kuvaa elämän kaarta niin kirpaisevan totuudenmukaises

Olemme ajatelleet aloittaa kiinteiden maistelun tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa. Ehkä porkkanalla? Tein jo pakkaseen porkkana- ja parsakaalisoseita valmiiksi jääpalamuotteihin.  Kiinteiden aloittelu on herättänyt minut pohtimaan lapsen ravitsemusta. Tehdäkö ruoka itse vai ostaa purkissa? Soseet vai omin sormin? -Ehkäpä mennään keskitietä. Haluan tehdä pääosin vauvan ruoat itse. Enhän syö itekään eineksiä, joten miksi syöttäisin niitä lapsellenikaan. En kuitenkaan aio ottaa asiasta suurempaa stressiä. Hyviä ne purkkiruoatkin taitavat pääosin olla. Olen kiinnostunut sormiruokailusta. Sormiruokaillessa vauva syö itse. Se on lapsen näkökulmasta luonnollinen tapa syödä ja kehittää niin suun kuin käsienkin motoriikkaa. Yksi parhaista puolista on mielestäni se, että koko perhe voi syödä ja nauttia ruokahetkestä yhdessä. Kuva täältä . Noin puolen vuoden iässä lapsella on valmiudet sormiruokailuun ja alkuperäisen filosofian mukaan lapsi alkaisi syödä vasta silloin

Heijastukset -- Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin  Että tulkoon mitä vaan Jotenkin selvitään kyllä Että kiinni vielä parsitaan saumat Paikoin pettäneet  Tavallinen aamu  Ja vaikka on meillä  Paljon menetettävää Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää Sateisen aamun  Alta nousevan päivän  Yli rakkaus riittänee Jono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee -- Juha Tapio T heräsi jälleen kuudelta. Ja muutaman kerran ennen sitäkin.      Väsyttää.  Meinaa viluttaakin. Kotimme on vaihtunut liian kuumasta viileäksi.  Ehkä parin kuukauden päästä saadaan lämmöt päälle.  M:n haalari tuntuu mukavan lämpimältä päällä ja lämmin kahvi.. T harjottelee pärisyttelyä. Tuntuu kuin siellä pienessä mielessä jo liikkuisi jotakin. Poika vastaa pärisyttelyyn pärisyttelemällä, hymyyn hymyllä ja kielen näyttöön kielen näytöllä. Ihana. Ylihuomenna Juha Tapio Tampere-talossa ♥

Viikonloppu hujahti juhlien kavereiden tupareita ja katsoen ystävien kanssa Twilighteja. Leffaeväät Hämeenpuiston Eurooppalaiselta ruokatorilta. Nyt taitaa herkkukiintiö olla taas hetkeksi täysi.

Kai pieni(iso) shoppailu on ihan sallittua, jos ei osta mitään itselleen ja kaikki on kuitenkin enemmän tai vähemmän tarpeellista? Yritän tässä vakuutella, että pieni reissu ihmispaljouteen oli ihan kannattava. Saanko esitellä uudet parhaat shoppailukaverini: Jovi Io:t. Mietimme pitkään, hankimmeko T:lle matkarattaita. Meillä ei ole autoa, joten käyttö olisi aika satunnaista. Toisaalta rattaat olisivat kätevät kotipuoleen lähtiessä, kun turvakaukalokin täytyy ottaa mukaan. Kapeammat rattaat toimivat myös kätevämmin ahtaissa paikoissa, kuten ravintoloissa. Päädyimme hankkimaan pienen budjetin Jovi Io:t, eikä ole toistaiseksi kaduttanut. Britaxin turvakaukalo asettuu rattaisiin todella tukevasti, vaikkei varsinaista kiinnitysmekanismia rattaissa olekaan. Rattaat sopivat myös pienelle vauvalle senkin puolesta, että selkänojan saa alas. Tänään T istui rattaissa turvakaukalossa, koska vihtyy hereillä ollessaan niinpäin paremmin. Rattaista on mukava tiirailla ulkoelämää. Ei va

Olemme kuukauden verran pyrkineet ostamaan koko viikon ruuat kerralla. Vaikutukset ovat olleet pelkästään positiivisia: säästyy rahaa ja aikaa. Lisäksi viikon ruuat joutuu pohtimaan jo etukäteen, mikä on jotenkin lisännyt intoani kokeilla uusia reseptejä. Tämän viikon ruuat syntyivät uusimman Pirkka-lehden reseptien mukaan. Pinaatilla ja aprikoosilla täytetyt kanafileet Loimulohisalaatti kera uunissa paahdettujen sipulien, perunoiden ja punajuurien Tomaattinen jauhelihapapukeitto  Tuli syötyä myös paistettuja ahvenia ihan omalla ohjeella, mutta ne jäivät kuvaamatta. Etenkin jauhelihakeitto ja lohisalaatti olivat mielestäni loistavia uusia tuttavuuksia. Tulee varmasti tehtyä uudemmankin kerran. Veljeni tyttöystävä opetti minut myös amerikkalaisten pannukakkujen saloihin. Ei ollut tullut koskaan tehtyä aiemmin, mutta olivat kyllä niin hyviä, että eiköhän näitä tule tehtyä ;)

T on kohta neljä kuukautta. Mihin nämä kuukaudet ovatkaan kadonneet? Poika kasvaa huimaa vauhtia. Neljän kuukauden neuvolassa paino näytti 6700g ja pituus 63,4cm. Nyt ollaan siis jo reilusti kaksinkertaistettu syntymäpaino. Kuukaudessa painoa on tullut kilo! Kyllä se näkyy ja tuntuu. Lääkärin mielestä T kasvaa edelleen niin hyvin rintamaidolla, että vielä voisi kuukauden mennä pelkästään sillä. Onhan se kiinteiden aloitus jo pyörinyt mielessä ja kirjakin tuli aiheesta luettua (palaan siihen hieman myöhemmin). Ehkäpä katselemme siis vielä näin ja aloitamme maistelemisen jonkusen viikon päästä. Sitten kun siltä tuntuu. Neuvolassa kaikki oli kunnossa. Poika ottaa kontaktia ja tarttuu esineisiin. Sydän, lonkat ja muut jutut olivat kunnossa. T on alkanut vierastaa. Hän skannailee aina uusia kasvoja pitkään ja alkaa usein itkeä vieraassa sylissä, vaikka juuri olisi ollut täyttä hymyä. Kysyin lääkäriltä vauvan alkaessa itkeä, että voiko todella näin pieni jo vierastaa. Kuulemma se

Kotipuolesta saadut omenat ja kesäkurpitsat muuttuivat hilloksi, omenalastuiksi, keitoksi ja rieskoiksi.   Kuivatut omenalastut ♥ Tein ensimmäistä kertaa elämässäni omenahilloa..tai oikeastaa sosetta, koska sokeria vanilijaiseen hilloon ei tullut niin paljoa. Soseen tekeminen oli helppoa ja lopputulos herkullista. Kesäkurpitsakeitto ja -rieskat valmistuivat Isyyspakkaus -blogin ohjeilla. Keiton maustoin sulatejuustolla, yrteillä, pippurilla ja kermalla. Kerrassaan herkullista! En olisi kyllä tunnistanut, että keitto on tehty kesäkurpitsasta. Tässä vielä appiukon tekemää kesäkurpitsa-ananasmarmeladia. Nam!

Viikonloppuna Tavaroiden ja T:n raahaamista ilman vaunuja junassa Mummoloita Ystäviä Kakkakatastrofeja Äipän hemmottelua hiushoidon muodossa Koiria Pikkusiskon 17v. syntymäpäivät Paljon sukulaisia, paljon herkkuja Hyvin nukuttuja öitä Tuttuja kauppakeskuksessa Omenoita puusta, sieniä metsästä ja kurpitsoja maasta Kävelyä sateessa Hymyä ja kikatusta Onnistunut reissu, nyt onnellisesti kotona.