Kultahippuja elämästä

Taisi suurin osa taikinasta mennä parempiin suihin ennen kuin ehti uuniin ;) Tuli ihan hyviä, vaikka ekaa kertaa tehtiinkin taikina itse!

Vietimme M:n kanssa Helsinki-viikonlopun ihan kaksistaan. Tai melkein kaksistaan. Huomasimme, että ystävämme olivat menossa myös Helsinkiin kyseisenä viikonloppuna ja kävimmekin heidän kassaan myöhäisellä illallisella belgialaisravintola belgessä. Ruoka ja seura oli loistavaa. Oli ihana käydä syömässä heidän kanssaan kaikessa rauhassa. Tuli naurettua, niin kuin heidän kanssaan aina tulee ♥ Eksyimme belgeen syömään, kun sattumalta törmäsimme erääseen yläasteaikaiseen tuttuumme ja hänen tyttöystäväänsä, jotka kertoivat meille suosituksensa. Belge sattui sopivasti olemaan puoleen yöhön auki, joten suuntasimme sinne ja ei tarvinnut katua. Olimme kyllä tyytyväisiä. Olin varannut matkan M:lle yllätyksenä ja yötä olimme Radisson Blu Plazassa. Nautimme pienistä ylellisyyksistä business class -huoneessa. Olimme oikein tyytyväisiä hotelliin ja sen palveluun. Muuten viikonloppu kului kierrellen kaupungilla ja hieman ostoksiakin tehden. Satuimme piipahtamaan muun muassa laua

Ensimmäinen adventti on sujunut rauhallisissa merkeissä kotosalla. On ollut oikeastaan oikein ihana päivä. Hieman ulkoilua T:n kanssa, rauhallista oleilua, ruuanlaittoa ja hyvää päivällisseuraa. Tästä ei sunnuntaipäivä parane. Meillä syötiin tänään lounaaksi kanakastiketta riisillä ja uuniporkkanoilla. Päivälliseksi oli M:n loihtimaa lasagnea ja jälkiruuaksi luumukiisseliä kermavaahdolla. Olen vasta parina viime jouluna oivaltanut, kuinka hyvää tuo luumukiisseli kermavaahdon kanssa oikeastaan onkaan! Lumi ja joulun lähestyminen ovat saaneet minut tunnelmoimaan ja jotenkin piristymään tuosta marraskuun pimeydestä. Työnhaku jatkuu rauhaisaan tahtiinsa, mutta yritän olla tyytyväinen, kun saan yhdenkin hakemuksen kirjoitettua. T on ollut tosi hyväntuulinen koko viikonlopun. Aikainenkin herätys tuntuu juhlalta, kun toinen hymyilee ja naureskelee vieressä. Eilen T yllätti sanomalla niinkin pitkän sanan kuin "haa(r)ukka". Poika toistaa aivan kaiken ja oppii nopeasti uu

Hengissä ollaan. Pimeys on saanut minut hieman väsymään ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Nautin arjen pienistä iloista, auringon pilkahduksista, hyvästä ruuasta, aamuliikunnasta ja ennen kaikkea perheestä ja ystävistä ympärilläni. Työhakemuksia pitäisi kirjoitella ja dtyökin saada pikkuhiljaa kasaan. Tulevaisuus hieman stressaa ja jännittää, mutta pitää yrittää jättää huolet ja ottaa vastaan, mitä huominen tuo tullessaan. Isäinpäivä sujui rauhallisesti puuhaillen ulkohommia maalla. Oikein virkistävä viikonloppu. Ensi viikonloppuna suuntaamme M:n kanssa kaksin pienelle visiitille Helsinkiin. Jännittävää, mutta hauskaa. T on ollut hyvin vähän erossa meistä kummastakin koko yötä, mutta hyvin se varmasti menee.

Syysloma tuli ja meni ja nyt on jo viikko oltu normaalissa arjessakin. Kyllä pieni loma tuli tarpeeseen. Maalla tosiaan rentoutui ja kuinka ihanaa onkaan välillä, kun äidin ja isin ei tarvitsekaan nousta aamuseitsemältä, vaan voi kääntää kylkeä, kun mummo tai mummi poimii pojan aamupuuhiin. ♥ T on aivan ihastunut eläimiin. Meillä ei ole kotieläimiä emmekä ole niitä suuremmin kaivanneetkaan, mutta saa nähdä miten käy, kun T alkaa joskus vaatia koiraa tai muuta kotieläintä. Aina ulkona koiran nähdessä T on innoissaan ja kutsuu hauvaa. Nyt, kun mummoloissa on tutustuttu kissoihin, niin niistä poika vasta innoissaan onkin. Kissaan T suhtautuu jotenkin aran kunnioittavasti. Välillä uskaltaa hieman kokeillakin, mutta mielummin niitä katsellaan turvallisen välimatkan päästä. Kotona ihmetellään usein, missä "mii" on ja kirjoissa "miin" kuvat ovat kaikkein kiinnostavimpia. Rauhaisat viikonlopun jatkot kaikille!

Vietän T:n kanssa syyslomaa. T:n hoitaja on viikon lomalla ja ajattelin, että jään myös viikoksi lomapäiville, jottei T:n tarvitse mennä päiväkotiin. Onneksi sää on hellinyt näitä lomalaisia. On ollut ehkä vaikeampaa kuin koskaan ennen saada itsensä rentoutettua loman viettoon. Työ on periaatteessa urakkatyö ja vaikka olen hyvässä vauhdissa, silti tekemättömät työt vaivaavat. Toisaalta myös kotona olisi paljon tehtävää ja sekin hieman häiritsee. Onneksi M pystyy tekemään etätöitä torstain ja perjantain ja päästään jo huomenna kotipuoleen, missä saan varmasti mieleni rentoutumaan.  Työsopimustani jatkettiin kahdella kuukaudella ja samalla hieman laajennettiin työtä. Kahden kuukauden jatkon ansiosta minulle toivon mukaa jää enemmän aikaa viimeistellä työ. Diplomityön teko on ollut erittäin antoisaa ja aihe on mielenkiintoinen. Olen saanut haastatella eri asemissa eri työyhteisössä olevia ihmisiä ja oppinut paljon. Ihmisen käyttäytyminen, asenteet ja niiden muuttaminen on hyvin m

Viikonloppu sujui leikkimielisten yleisurheilukisojen parissa. Eipä ole tullut yleisurheiltua varmaan sitten yläasteen tai ehkä lukion. Ei ole aivan minun lajini, mutta kyllä siinä lihakset kipeiksi sai! Selvisi sitten viikonloppuna myös se, että T ylettää ulko-oven kahvaan..Kommunikaatiokatkoksen takia minä ja M luulimme kumpikin toisen katsovan T:n perään ja kohtahan poika juoksi jo pihamaalla. Onneksi ei sattunut mitään, mutta vähän pelästytti. Kymmenen metrin päässä olisi ollut uima-allas. Pojassa tuntuu edelleen virtaa riittävän. T on nyt vuoden ja neljä kuukautta. Meillä kiipeillää vaunuihin, tuoleille ja melkein minne vain, lyödään päätä pöydän kulmaan tahallaan, jos ei saada mitä halutaan. Ilmeisesti T ajattelee äidin heltiävän, jos vähän sattuu ja itkettää. T on viimeisimmä kuukauden aikana oppinut muiden uusien sanojen joukossa sanomaan:"isi". T on myös alkanut yhä enemmän leikkiä itsekseen. Se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että poika voi laittaa

Olen kotelosta kuoriutuva perhonen olen toukka joka levittää siipensä   ja taas uudestaan     panen siipeni suppuun ujona arkana       minä pälyilen ja etsin Mihin minä menisin missä saisin siipeni levälleen   minun siipeni     ne jotka eivät ole kenenkään muun erilaiset toisenlaisten   tämänlaiset minun siipeni    minun Heli Karjalainen Mennyt viikko oli pysähdys       Elämä on joskus epäoikeudenmukaista Viikko nostatti mieleen kysymyksiä,   muttei antanut yhtään vastausta Ketään ei voi tuntea kokonaan Lähimmäisenkään pahaa oloa ei välttämättä näe Miten lohduttaa surevaa   Mitä sanoa, kun sanoja ei ole Miten lohduttaa lähimmäistään, joka on kokenut menetyksen Miten lohduttaa häntä, joka on nähnyt sen, mitä ei toivo kenenkään näkevän Miten luoda uskoa elämään Miten antaa nuorille toivoa tulevaisuuteen   uskoa siihen, että tässä suorituskeskeisessäkin yhteiskunnassa saa olla heikko, eikä aina tarvitse olla iloinen,   mutta siitä huolimatta,      kai

 Poitsu on nyt reilun vuosi ja kolme kuukautta. Poika pälättää ja leikkii leluillaan innoissaan, syö lähes kaikkea mitä eteen laitetaan ja potallakin käydään ainakin istuskelemassa monesti päivässä. Päivähoito sujuu hyvin ja T jää aina mielellään hoitoon. Illat tuntuvat kovin lyhyiltä ja hujahtavat ruokaa laitellessa ja puuhaillessa niitä näitä T:n kanssa. Tuntuu, että joka päivä saa hämmästyä sitä, kuinka fiksu poika jo on. Paljon viisaampi kuin sitä ymmärtääkään. Yksi päivä T istui syöttötuolissa ja katseli, kun laitoin ruokaa ja leikki duploilla siinä sivussa. Hetken päästä huomasin, että poitsu oli asettanut duplot värien mukaan pinoihin. T:llä on meneillään jonkilainen äiti-kausi. Kaikki menee ihan ok, jos lähden kokonaan pois vaikkapa kotoa, mutta auta armias jos satun olemaan kotona eri huoneessa. Voi sitä huudon määrä. Eikä kukaan muu kelpaa kuin äiti. Alle viikko sitten pääsin sanomaan hiekkalaatiolla, että ei meidän T onneksi hauheasti kiipeile..Poika varmaan kuu

Valitsin viime viikonloppuna loistavan viikonlopun viettää kolmen päivän viikonloppu. Lähdimme maalle rentoutumaan ja se toimi. Jälleen kerran. Arki vie tällä hetkellä voimat eikä mihinkään ylimääräiseen jää aikaa tai voimia. Liikuntaharrastuksesta olen onneksi jaksanut pitää kiinni, edes kahdesti viikossa salilla ja muuten ulkoillen. Ei arjessa sinällään mitään valittamista ole. Se on oikeastaan oikein mukavaa.

Vietin pari viikkoa sitten syntymäpäiviäni. Nyt on neljännesvuosisata täynnä. Hmm..ei tämä vanheneminen niin huonolta tunnu. Niin paljon olen jo saanut aikaan ja ehtinyt nähdä ja kokea. Ei elämää ole, jos ei myös vanhene. En meinaa ehtiä tänne kirjoittelemaan. Arki painaa niin kovaa päälle tällä hetkellä, ettei ehdi kissaa sanoa. Vietin synttäreitäni peinteisten kakkukahvien muodossa. Tarjolla kahvipöydässä oli perinteistä täytekakkua, suosikkiani puolukka-suklaamoussekakkua, porkkanaleipäsiä, välimeren piirakkaa, kanasalaattia ja brownieita. Jaan teille joskus tuon puolukka-suklaamoussekakun ohjeen, kunhan tulen ottaneeksi siitä valokuvan. Nuo pellillä tehdyt porkkanaleivät olivat kyllä positiivinen yllätys. Tosi hyviä! Synttäriaamuna sain ihanan aamupalan ja M vei minut vielä syömään Ravintola Henriksiin viiden ruokalajin päivällistä. Voin kyllä kehua Henriksin hintalaatusuhdetta. Nälkä lähti ja ruoka oli todella hyvää. Tuossa maistelumenussa annokset olivat hieman pienempiä

Kävimme viettämässä erään kauniin loppukesän päivän särkänniemessä. Laitteet eivät ole enää auki viikolla, mutta se sopi meille hyvin. Pienen lapsen kanssa kierrettäväksi koiramäessä, delffinaariossa ja näsinneulassa oli juuri tarpeeksi. Mukava päivä. Koiramäki oli oikein siisti ja kivasti rakennettu. Kaikki peruskotielämet löytyi ja vähän päällekin. Taidemuseoon ei aika ja voimat enää riittäneet, mutta enköhän minä sinnekin vielä pääse.

Olen lukenut viikon aikana ainakin neljä kirjaa. Hyvää hömppää. Olen tehnyt myös ensimmäisen työreissuni ja se meni loistavasti. Olen löytänyt käsilaukustani duploja ja syönyt uuden sadon omenoita. T on sairastanut ensimmäisen päivähoitoflunssansa. Nuha on edelleen jäljellä, mutta onneksi selvittiin parin päivän kuumeilulla. T juo maitoa omasta ihan oikeasta mukista. Eilen T kiipesi itse sohvalle ja sanoi päälle "kukkuu". Olemme tehneet läpimurtoja pottailussa. Yksi päivä poika halusi pöntölle ja teki sinne kakat, osoitti pönttöä ja sanoi "kakka". Sitten piti päästä vetämään pönttö. Pienin askelin meidän pieni poika kasvaa ja kehittyy. Osaa jo niin paljon. 

Blogin päivitys meinaa vähän laahata perässä. Mennyt viikko on ollut jännittävä, kun T aloitti päivähoidon. Se on ollut henkisesti yllättävän kova paikka itselleni. Tuntuu niin surkealta jättää poika aamulla surullisena hoitoon. Poitsu on kuitenkin tottunut jo yllättävän nopeasti ja perjantaiaamuna ei tainnut enää kyyneltäkään tulla, kun isi jätti hänet hoitoon. Uskon, että T:lle ennestään tuttu hoidossa jatkunut päivärutiini on helpottanut sopeutumisessa. Kuvat ovat viime viikonloppuiselta Turun reissulta. Vietimme viikonlopun ystävien seurassa Turussa kierrellen. Kävimme rannalla uimassa ja grillailemassa, otimme rennosti, kävelimme puistoissa, söimme Blankossa herkullisesti ja jatkoimme Cafe Qwenselin ihanien leivonnaisten parissa. T pääsi piipahtamaan apteekkimuseon leikkihuoneessa ja olisi mielellään varmaan jäänyt sinne koko päiväksi. Kerrassaan onnistunut reissu. Näitä lisää.