Eilen perhevalmennuksessa pyydettiin kuvailemaan omia tunnelmia jollakin värillä. Itse päädyin oranssiin. Viime päivinä olen heitellyt tunneskaalalla aika laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä on pirteä, toisessa lopen uupunut, toisena hetkenä itkee ja toisena nauraa. Tätä ne raskaushormoonit kai teettää. Oranssi väri räiskyvien tunteiden lisäksi myös siitä, että avoimin ja kirkkain mielin tässä kuitenkin eteenpäin porhalletaan. Nukuin viime yönä hyvin aamuyöhön asti, kunnes heräsin pohjelihaksen kauheaan kramppiin. En sitten saanut enää oikein nukutuksi ja aamulla nousin ylös pohje todella kipeänä. Onneksi aamua piristi hieman runsaampi aamiainen croissanteilla, hunajamelonilla, sämpylöillä ja pekonilla. Meillä on tänään seurustelun kuusivuotispäivä. Vaikka olemmekin naimisissa, jolloin tämä vuosipäivä ei ehkä ole niin suuressa osassa, on mukava muistella yhdessä kuuden vuoden takaista kevättä. Olemme tunteneet toisemme jo kymmenisen vuotta, mutta tuona keväänä jokin vain loksahti