Kultahippuja elämästä

Moi Pitkästä aikaa. Meidän perheeseen kuuluu hyvää, minulle kuuluu hyvää. Haluaisin kertoa kaiken; kaiken lapsien kasvusta, oman kodin ostosta, remontista, muutosta maalle, elämän iloista, kiireisen arjen haasteista, väsymisestä, voimavaroista, vauvakuumeesta, uudesta odotuksesta. Tyydyn kuitenkin vain sanomaan: Moi, olen kaivannut sinua. En lupaa mitään, mutta josko tämän blogi kokisi jonkinlaisen uuden alun.

  Niitä tässä kai elellään. Blogi ei ehtinyt ensimmäisen kolmen päiväkotikuukauden aikana edes pyörähtää mielessä, mutta nyt tuli olo, että pakko päästä kertomaan kuulumisia ja samalla myös kirjaamaan niitä itselleen muistiin. Aika on mennyt aivan valtavan nopeasti. Ei edes pysty kuvittelemaan, kuinka silmänräpäyksessä voi kolme kuukautta vierähtää. Pojat ovat sopeutuneet hyvin perhepäiväkotiinsa, jossa he ovat kolmena päivänä. Järjestely on ollut todella hyvä. Etenkin pikkuveikka on jo aika väsähtänyt kolmen hoitopäivän jälkeen. Tai ei ehkä väsähtänyt, mutta kaipaa kovasti omaa rauhallista aikaa. Olemme yrittäneet rauhoittaa pikkuveikan päiväkoti-iltoja ja antaa ainakin hänen olla vain kotona ja mennä vain osaporukkaa kauppaan yms. Päiväkotiin tutustuminen meni alusta asti todella hyvin, johtuen ehkä siitä, että pojat olivat samassa ryhmässä. Illat olivat ensimmäiset pari kuukautta aika moista kiukuttelua pikkuveikan osalta, mutta sekin on nyt helpottanut. T on saanut hoido...

Vaikka kesä on ollut kylmä, ollaan päästy kuitenkin ulkoilemaan lähestulkoon joka päivä. Eivätkä ne säät nyt niin huonoilta näytä kuvista katseltuna. T on taas innostunut maalailemaan. Kynä tai pensseli viuhuu kädessä päivittäin! Poikien huoneessa on vanhaan verrattuna paljon tilaa niin unelle kuin leikillekin.

Muuttourakka on ollut raskas. Kaikki muuttolaatikot on kuitenkin jo palautettu muuttofirmaan ja kodissamme näkyy jo lattiapinta-alaakin. Eli voiton puolella ollaan jo! Muuttopäivä sujui paremmin kuin hyvin. Oikeastaan kaikki meni nappiin ja ilta kuudelta kaikki tavarat olivat jo uudessa kodissa Lahdessa. Kyllä sitä tavaraa on kahden lapsen myötä kertynyt! Nyt voi jo vähän hengähtää, vaikka kyllä tätä hommaa tässä vielä jäljellä onkin.   Veikka nousi seisomaan ensimmäistä kertaa tutkiakseen muuttolaatikon sisältöä. Kolhuilta ei ole vältytty..

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Meidän koti alkaa olla sekaisin. Muuttolaatikoita. Tänä keväänä haaveemme kotiseudulle paluusta toteutuu, kun M aloittaa ensi kuun alussa työt Lahdessa. Muuttoon on enää muutama viikko! Tuntuu haikealta. Muutto tuli nopeammin kuin osasimme aavistaakaan. M ei ollut edes vielä oikein ehtinyt alkaa etsiä töitä ja heti tärppäsi. Olemme viihtyneet Tampereella paremmin kuin hyvin. On ystäviä, on tutut ympyrät. Silti veri vetää takaisin kotiinpäin. Muutos oli helpompi tehdä nyt, kun lapset ovat vielä pieniä ja minun vielä ollessa kotona. Kummankin ei tarvitse löytää heti työpaikkaa. Jännittää. Naistenpäiväruusu ♥ Herkkuletut broilerilla, ananaksella ja porkkanalla

On juhlittu 26-vuotiasta minua, käyty katsomassa pienen pientä vauvaa, kuultu ystävien ihania vauvauutisia, odotettu ja valmisteltu huomista hääjuhlaa. Suorastaan juhlaa koko viikko. Sain lahjaksi Arabian 24h:n uutta ja aivan ihanaa iltalaulusarjaa. Meillä arkiastiat on 24h:ta ja muun muassa jumbokupit ja nuo pienet kipot ovat olleet poissa valmistuksesta kokonaan jonkin aikaa. Harmittelin juuri viime viikolla, että meillä on juuri näitä kappaleita parit liian vähän. Nyt ei sitten enää puutu astioita!..tai noh..kai niitä aina jokinen mahtuu ;)

Tuolit saivat uuden ilmeen. Enpä ollut tehnyt pitkään aikaan mitään käsityöksi luokiteltavaa. Tuolien päällystäminen niittipyssyn avulla oli juuri sopiva aloitus. Ja miten hyvä mieli siitä tulikaan! Sain jotain aikaan. Jotain, mikä miellyttää silmää. Hieman extempore ostettu kangas toimi tuoleissa ja meidän kodissa oikeastaan vielä paremmin kuin olin ajatellut. T:n kummi oli meillä viime viikolla. Tuli taas kokeiltua uusia ruokia. Couscousin olen unohtanut vuosiksi parin ei niin onnistuneen kokeilun jälkeen. Tämä salaatti oli herkkua! Sekaan taisi eksyä ainakin appelsiinimehua, öljyä, tomaattia, kurkkua, sipulia, kikherneitä, tuoretta korianteria, timjamia ja basilikaa. Kesäkurpitsainen keitto punaisten linssien ja porkkanan kera maistuivat paremmin kuin hyvin myös poitsulle, joka on hieman viime aikoina nyrpistellyt nenäänsä lämpimille kasviksille. Niin sitten tämä projekti. Rv 38+3 ja olo on ollut jo viikon verran hyvin levoton. Tai ehkä olen pikemminkin jo vaipunut ...

Ehdimme puolitoista viikkoa sitten piipahtaa Hyvinkään asuntomessuilla. Itseää joka kohdalta miellyttävää kokonaisuutta ei löytynyt, mutta pilkahduksia sieltä täältä. Oma maku on edelleen vastoin nykytrendiä, kaipaan enemmän värejä. Jotain uutta ja jotain vanhaa. Huomasin kiinnittäväni huomioni tauluihin ja ikkunoihin. Niitä oli osattu paikoittain hyödyntää hienosti. Pienikin ikkuna voi luoda mahtavan tunnelman, kun se on oikein sijoitettu ja oikea oikeassa paikassa. Myös lastenhuoneissa oli osattu ottaa ilo irti. Keittiöt ja kylpyhuoneet eivät oikein tarjonneet mitään itselleni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Haaveet omasta talosta kasvavat, mutta aivan vielä ei ole sen aika.