Ruuhkavuodet

 

Niitä tässä kai elellään. Blogi ei ehtinyt ensimmäisen kolmen päiväkotikuukauden aikana edes pyörähtää mielessä, mutta nyt tuli olo, että pakko päästä kertomaan kuulumisia ja samalla myös kirjaamaan niitä itselleen muistiin.

Aika on mennyt aivan valtavan nopeasti. Ei edes pysty kuvittelemaan, kuinka silmänräpäyksessä voi kolme kuukautta vierähtää. Pojat ovat sopeutuneet hyvin perhepäiväkotiinsa, jossa he ovat kolmena päivänä. Järjestely on ollut todella hyvä. Etenkin pikkuveikka on jo aika väsähtänyt kolmen hoitopäivän jälkeen. Tai ei ehkä väsähtänyt, mutta kaipaa kovasti omaa rauhallista aikaa. Olemme yrittäneet rauhoittaa pikkuveikan päiväkoti-iltoja ja antaa ainakin hänen olla vain kotona ja mennä vain osaporukkaa kauppaan yms. Päiväkotiin tutustuminen meni alusta asti todella hyvin, johtuen ehkä siitä, että pojat olivat samassa ryhmässä. Illat olivat ensimmäiset pari kuukautta aika moista kiukuttelua pikkuveikan osalta, mutta sekin on nyt helpottanut.

T on saanut hoidosta kavereita ja myös lisää oma-aloitteisuutta. Hänen kanssaan saa edelleen vääntää asioista ja huomiota haetaan hieman kyseenalaisin keinoin. T reagoi muutoksiin, pieniin ja suuriin, riehumalla ja kierroksille menolla. Tuntuu kuitenkin, että hoidon aloitus meni aika kivuttomasti, koska olemme pikku hiljaa oppineet käsittelemään poikaa hänen vaatimallaan tavalla: lempeästi ohjaillen, keskustellen, sopien. Tiukat sanat ja yhtäkkiset nurkkaan laitot pistävät hänet vain sekaisin, eivät auta tilanteiden ratkaisussa tai käytöksen paranemisessa jatkossa. Totta kai meillä on säännöt, joita noudatetaan ja rajat. Sääntöihin kuuluu myös se, että T:n kanssa on käyty läpi tietystä asiasta seuraavat rangaistukset, jolloin hän myös suhtautuu niihin asiallisesti.

Toki tulee viikoittain ja päivittäin tilanteita, joissa itse ei pysy maltillisena, korottaa ääntään tai heittää uhkauksen ilmoille. Kai se on luonnollista, vaikka tietääkin, että siinä tilanteessa peli rakentavan oppimisen kannalta on T:n kohdalla menetetty ja tilanne ei ainakaan helpotu. Pienin askelin me kaikki opimme tuntemaan toisiamme ja itseämme paremmin ja selviytymään arjen pienistä kriiseistä yli helpommin.

Isoveli viihtyy edelleen samoissa puuhissa kuin ennenkin. Pelaaminen, yhteiset leikit ja sadut ovat hänestä parasta. T tykkää edelleen paljon musiikista ja piirtelystä, rakentelusta ja yleisestikin kaikesta puuhastelusta. Pojalla on valtava mielikuvitus ja juttua riittää vaikka millä mitalla. Mielikuvitusystäviä on tällä hetkellä ainakin kaksi: Minni ja hiki-Sami.

Ruokailut sujuvat pääosin hyvin, vaikka T on todella ennakkoluuloinen tiettyjä ruokia kohtaan. Nekin menevät vaiheissa, joskus maistuu jokus ja joskus taas toinen. Pidämme kuitenkin huolen monipuolisesta ruuasta, enkä halua antaa kolmivuotiaan päättää, mitä meillä syödään. Toki välillä voidaan mennä niinkin, mutta pääasiassa vanhemmat päättää ruuat ja kyllä niistä kaikki mahansa täyteen saavat.

Muksujoogaa kotona koko perheen voimin

Pojat ovat alkaneet leikkiä enemmän yhdessä, vaikka pääosin leikitäänkin vielä omia leikkejä. Välillä juostaan kilpaa ympäri kotia, leikitään piilosta tai huvitetaan sukulaisia laulu/tanssiesityksillä. Repertuaariin kuuluu ainakin: Hui Hai, Boo Kah, Batman ja Leijonan metsästys. Saa kyllä nauraa silmät kyynelissä, kun katsoo ja kuuntelee.

Fröbelin palikoiden keikka oli menestys

Pikkuveikka on ihanassa kehitysvaiheessa. Puhe kehittyy kovaa vauhtia ja päivittäin tulee uusia sanoja ja uusia onnistumisia. V osoittaa vahvaa tahtoaa huutamalla kovaan ääneen "Ei-i!" ja vetämällä otsansa ryppyyn. Hän pitää puolensa, mutta tekee melkein kaiken pyydettäessä nätisti. Uhmaa ei vielä ole tullut. Sitä odotellessa. Pikkuveikan mitat 1,5v neuvolassa olivat 82,7cm ja 10kg ja risat. Sirpakka poitsu oli ottanut pienen kasvupyrähdyksen.

V tarvitsee reilusti omaa aikaa. Hän ajelee rauhakseen pikkuautoilla tai puuhailee jotain muuta rauhallista. Ja kun oma-aikakiintiö on tullut täyteen puuhastellaan jotain muidenkin kanssa. V tykkää lauluista ja kirjojen lukemisesta äidin tai isin kanssa. Silloin saa jakamattoman huomion. Pikkuveikka on reipas maailman ihmettelijä.

Veikka alkoi nukkua öitään huonommin vuoden vaihteen jälkeen. Hampaiden tulot ovat ottaneet koville plus muut päiväkodin aloitukset ja muut. Jätimme myös kuukausi takaperin yötutin pois, mikä on rauhoittanut öitä. Meillä herätään kuuden ja seiskan välillä. T pömpii usein meidän sänkyyn yöllä, josta häntä kantelemme omaan sänkyyn, jos jaksamme.

Tässä nyt päällimmäisiä :D Juttua riittäisi, mutta taitaa päiväunihetki päättyä pian, joten ensi kertaan. Toivottavasti ei kolmen kuukauden päähän sentään. Jos saisin aikaan kirjoitella vähän omiakin kuulumisia..