Kultahippuja elämästä

On aika monta juttua, joista haluaisin kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt tai saanut aikaan. Muun muassa todella onnistuneesta kesälomareissusta Gotlantiin. Mutta nyt pikkuveikasta. Meidän vauva ei nääs ole enää vauva ollenkaan. Poitsu täytti jo yksi. Vuosi sitten kuopus oli vielä aivan pieni tuhisija, tyytyväinen vauva. Nyt hän on tyytyväinen 1v. Kyllä tuossa pari viikkoa kiukuteltiinkin flunssassa ja ties missä kriiseissä, mutta nyt taitaa taas helpottaa.Tänään aamu alkoi, kun V tuli viereeni, kutitti kädestäni ja sanoi: "kuti kuti". Ei voisi päivä paljon paremmin alkaa. -V kävelee muutaman askeleen. -Kiipeää portaita ja laskeutuu sujuvasti. -V:n sanavarastoon kuuluu muun muassa: kakku, kakka, kukkuu, kato, prmmprmm, ätä ja pappu, mikä tarkoittaa välillä lamppua ja välillä tippu ja välillä loppu. -Kato sanaa hoetaan nyt innoissaan ja näytetään erilaisia asioita. -V käy potalla, muttei istu siinä kovin mielellään. Usein asiat tulevan vielä vaippaan, mutta on niitä...

Pikkuveikka on jo kohta kymmenen kuukautta vanha. Hän päristelee pikkuautoilla. Jokeltelee. Ymmärtää puhetta jo varsin paljon. On kova ja ennakkoluuloton syömään. Mitä paremmat mausteet, sitä paremmin ruoka maistuu. Ensimmäinen sanaksi kelpaavakin on jo lausuttu. Liittyy tietenkin ruokaan: "Anna Anna!" Vastaa vilkutukseen ja pusujen heittoon. Taputtaa iloissaan. On onnessaan uusista kommunikointitaidoistaan. Tykkää leikkiä hippaa, koluta hiekkalaatikolla, peuhata sängyssä ja kylpeä. Kävelee tukea vasten. Harrastaa pikakonttausta. Nukkuu kahdet päiväunet, yhdet lyhyet ja yhdet pidemmät. On saanut suuhunsa jo viisi hammasta ja kuudes puhkeaa hetkenä minä hyvänsä. Nukkuu yössä noin yksitoista tuntia. Kaipaa poskelle pusuttelua. Rakastaa lasien nappaamista toisten silmiltä. Nauraa kutittelusta, kurkistelusta ja hoppeli-hop lorusta.

Olemme ehtineet jo melkein kotiutua uuteen kotiimme ja uuteen kaupunkiin. Ensimmäisen asuinkuukauden aikana on ehditty myös heittää reissu jos toinenkin. Pääsimme M:n kanssa ensimmäistä kertaa sitten pikkuveikan syntymän jälkeen kahdestaan yhden yön reissuun. Kävimme Tampereella :D M oli ostanut minulle joululahjaksi liput teatteriin (Luolamies, suosittelen!). Yövyimme Tornihotellissa, mitä voin myös suositella. Ruuhkaa siellä tosin riitti, kun hotelli oli täysi. Reissu oli oikein rentouttava, tosin arki koitti maanantaina toden teolla uhmapäisen T:n kanssa taistellessa. T on reagoinut muuttoon samoin kuin pikkuveikan syntymäänkin, iltariehumisella ja pelleilyllä. T on ollut muutaman viikon todella uhmainen ja turhautuu todella helposti. Poika purkaa turhautumistaan tavaroiden heittelyyn ja välillä myös toisten kiusaamiseen. Välillä meinaa itseltä hermot kiristyä, mutta onneksi tämäkään vaihe ei varmaan ikuisuutta kestä. Pikkuveikka oppi seitsemään kuukauteen mennessä ...

Pikkuveikka täytti jo reilu viikko sitten puoli vuotta. Hänellä on nykyään paljon asiaa, vaikka varsin hiljainen ja rauhallinen tapaus on edelleenkin. Veikalta on helppo saada hymyt kielen näytön kera. V istuu jo syöttötuolissa, syö itse avokadoa ja on nukkunut viikon verta yönsä ilman maitoa! Pari yötä on jo mennyt täysin heräyksettä ilta kahdeksasta aamu kuuteen. Poika ei lopettanut yösyöntiä itsekseen vaan ajattelin väsymyksissäni nukkua yhden yön esikoisen huoneessa. M:n ja V:n yö sujuikin hyvin pienillä tyynnyttelyillä ilman maitoa ja ajattelimme jatkaa samalla linjalla. Yövieroitus tapahtuikin näin melkein vahingossa. Reilu viikko siihen meni, että V nukkui ensimmäisen täyden yönsä. Nyt tutkitaan kotia. Useamman kerran päivässä tulee tilanteita, että ihmettelen, mihin se pikkumies taas katosi. Yleensä hänet löytää jostain nurkasta touhuamasta johtojen kimpussa..Onneksi pojalla ei vielä ole hampaita. Yksi hdmi-piuha on kuitenkin jo onnistuttu imeskelemään hajalle..V ei viel...

Taas se poika on kasvanut. Pikkuveikka on muun muassa oppinut ryömimään. Jos jotakin kiinnostavaa on näköpiirissä, eteenpäin mennään jo aika kovaa. Konttaustakin V harjoittelee kovasti. Jalka siirtyy eteenpäin ja käsi nousee, mutta vielä ei (onneksi :D ) kontata eteenpäin. Pikkuveikka oli neuvolassa kasvanut omaa vauhtiaan, eikä kiinteitä ruokia ole tarpeen hirveästi kiirehtiä. Voimme siis jatkaa maisteluita verkkaiseen tahtiin. V on alkanut osoittaa mieltään, jos asiat eivät mene kuten herra haluaisi ja yksi yleisemmistä mielenosoituksista liittyykin ruokailuun. Ruoka loppuu hänen mielestään liian äkkiä! Eiköhän me sitä puuroakin kohta aleta maistella, jotta poika pysyisi tyytyväisenä. Minusta on hyvä, että V on löytänyt vähän omaa tahtoa. Niin kiltti nyssykkä poika on tähän asti ollut. Yöt ovat vaihdelleet. Veikka sairasti ensimmäisen flunssansa ja pari yötä olivat hyvin katkonaisia. Nyt on taas kuitenkin palattu suht normaaliin yhden/kahden kerran heräämisiin. Useammin kui...

T:stä on tullut pikku kulinaristi. Poika kertoo haluavansa "avintolaa syömää jotain hyvää uokaa". T:n uusin lemppari on mozzarella. Parit itkut on jo koettu, kun mozzarellat ovat jääneet kaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa, eikä niitä olekaan saanut heti kun mieli tekee.. Leivoin ystävän tullessa kylään murotaikinapohjalla olevia quichejä. Täytteeseen tuli munamaidon ja juustoraasteen lisäksi mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa. Herkkuja olivat, eikä tekemiseen mennyt kauaa! Pikkuveikka vetää itseään konttausasentoon ja maistelee perunaa, porkkanaa ja parsakaalia. Porkkana taitaa olla tähän astinen lemppari. Smoothie uppoaa edelleen melkein päivittäisenä välipalana. Se on T:n lempparia ja kyllä äitikin sitä mielellään juo :) Tein yksi ilta T:n kanssa ehkä erikoisemman näköisiä sämpylöitä ikinä! Punajuurella maustetut kaurasämpylät maistuivat paremmilta kuin näyttivät. Kesän maun suuhun tuova tomaattimozzarellasalaatti ♥ Ei kovin sesonkiruokaa,...

On ihana seurata veljesten suhteen kehittymistä. T viihdyttää veikkaa, jos häntä meinaa harmittaa. Veikka puolestaan yhtyy itkuun saman tien, jos T:llä on harmi. Pikkuveikka on jo reilut 4kk. Laskiessa pojan leikkimatolle ei kohta voi olla varma, missä poika on. Eteenpäin ei vielä ryömitä, mutta erilainen kääntyily ja peruuttelu onnistuu. Neljännen elinkuukautensa aikana poika innostui myös tutkimaan maailmaa käsillään..ja suullaan! Lelut ja tavarat pyörivät käsissä ja kulkeutuvat suuhun. Neuvolassa paino oli jatkanut tasaista nousuaan, joskin suhtellisen hoikka poika on edelleen. Pituutta oli reilut 63cm ja painoa reilu 6100g. Lääkärissä kaikki oli kohdallaan, eikä suurempia huolen aiheita ole. Viime viikkoina V:n liikkuminen on mennyt uniin. Reilun viikon ajan poika on pyörinyt sängyssään suuntaan ja toiseen ja yleensä pojan löytää sängystä mahaltaan. Öisin herätään yleensä pari kertaa syömään. Äitiä ei haittaisi vaikka enemmän satunnaisiksi muuttuneet yhden kerran yössä herääm...

Näin Loppiaisena voi vielä muistella mennyttä lomaa ja joulua. Joulu sujui meillä oikein rauhaisasti eikä tällä kertaa edes sairasteltu, M:n pientä flunssaa lukuun ottamatta. (Nyt T sen sijaan on nuhassa ja yskässä. Miten hellyyttävä ja surkea voi pieni flunssalapsi ollakaan) Menin poikien kanssa joulun viettoon kotipuoleen jo edellisenä viikonloppuna M:n jäädessä vielä Tampereelle työskentelmään. Oli mukavaa pitkästä aikaa olla kotipuolessa ilman kokoaikaista kiirettä. T viihtyy maalla niin hyvin. Niinkuin minäkin. Jouluun kuului makkaranpaistoa laavulla, tottupolkua, ulkoilua, perheen seuraa, sauna, hyvää ruokaa, hyvä kirja ja ehkä pikkuisen suklaatakin ja lahjoja. Antamisen ja saamisen riemua. P.S. Pikkuveikka kakkasi vasta tänään!! Hieman yli kuukauden pantattuaan. Pari kertaa soittelin terveyskeskukseen ja neuvolaan, mutta heidän mukaansa ei syytä huoleen, jos kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, vauva ei ole itkuinen, syö ja pissaa hyvin. Ehkä kyse s...

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo T on erittäin innostunut makkaranpaistaja. Jos pojalta kysyttäisiin, hän haluaisi syödä aina makkaraa. Harmi vain, ettei se kuulu äidin ruokalistoille kovinkaan usein.  Kun minä ja M olimme käyneet työpaikan pikkujouluissa tahoillamme, halusi myös T pikkujoulut. T:n pikkujouluissa syötiin puuroa, torttuja, pipareita sekä luumukiisseliä ja kuunneltiin joululauluja.  Pikkuveikka on jo kolme kuukautta. Rokotukset saatiin viime viikolla ja niistä toivuttiin hyvin. Painoa neuvolassa oli reilut 5,5 kiloa ja pituutta 60 senttiä ja risat. Poika on oppinut kääntymään mahalleen ja tekee sitä tällä hetkellä koko ajan. Maito maistuu ja yöllä herätään yleensä enää kerran syömään ja keskimäärin kerran pojalle pitää laittaa tutti suuhun. Veikka on myös tällä hetkellä ennen kuulumattomassa kakkalakossa! Tässä on jo mennyt pitkälti toista viikkoa ilman kakkimista ja äiti alkaa jo olla hieman levoton, muttei lakkoilut poikaa näytä mi...

Tänään joulukuun ensimmäisenä puolet meidän perheestä heräsi aurinkoisina ja puolet varsinaisia känkkäränkkinä. Luen itseni jälkimmäiseen. Nuhaisena huonosti nukuttu yö jäi auttamatta liian lyhyeksi eikä aamuvarhaisella pudottamani perintökannu auttanut asiaan. Pikkuveikka puolestaan kärsii uuden oppimisen tuskasta. Hän kääntyi selältä mahalleen ensimmäisen kerran jo reilu viikko sitten, mutta vasta tänään jatkoi harjoitteluja ja nyt se todella onnistuu! Vaikuttaa ilmeisen raskaalta, kun koko ajan pitää yrittää kääntyä.. Onneksi T ja M ovat olleet iloisia ihania itsejään. M keitti aamupuurot ennen töihin lähtöä ja T kapusi aamulla sänkyyn pyynnön kera: "äiti tee kylmiä mun masuun!". Ei tuollaisten ilopillerien kanssa onneksi voi jäädä sänkyyn surkuttelemaan omaa oloaan. Tein T:n kummin kanssa meille tänä vuonna täytettävän joulukalenterin (voi olla, että itse sain samassa ajassa aikaan ehkä neljä pussia, jossa U loput 20). Tänään T sai kurkistaa ensimmäiseen pussiin, jo...

Veikka on jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt sanoin kuvaamattoman nopeasti ja haikein mielin on jo pakattu pieneksi jääneitä vaatteitakin pois. Vauva oli 2kk-neuvolassa hieman alle viisi kiloinen ja 57,5cm pitkä. Poika on ollut toistaiseksi todella helppo vauva. Veikka on tyytyväinen, hymyilevä vauva, joka nukkuu hyvin päiväunensa ulkona ja herää yöllä yleensä pari kertaa. Viime öinä poika on vetäissyt yli kuuden tunnin unipätkät ja äiti kiittää. Iltaisin vauva on usein hieman itkuisempi, eikä viihdy lattialla juurikaan. Poika tankkaa selvästi yötä varten. Maito tulee myös tällä hetkellä sen verta kovaa vauhtia, että vauvan on vaikea pysyä perässä ja ilmaa tahtoo kertyä vatsaan. Tästäkin olemme onneksi selviytyneet pulautteluilla ilman suurempia mahavaivoja. Olen viime aikoina pohtinut enemmän ja vähemmän sitä, miksi kaikki on tuntunut tällä kertaa niin paljon helpommalta kuin viimeksi. Työtä on enemmän ja omaa aikaa vähemmän, mutta silti kaikki on sujunut paljon helpommin kuin...

M palasi maanantaina töihin. Olin etukäteen jännittänyt, miten kaikki lähtee sujumaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet paremmin kuin osasin odottaa. Pikkuveikka on kasvanut kovaa vauhtia. Neljä kiloa oli viime viikkoisessa neuvolassa ylittynyt ja pituuttakin oli tullut neljä senttiä. Poika on toistaiseksi ollut varsin helppo vauva. Oikeastaan todella helppo. Välillä kitistään, mutta se on aika pientä ja kuuluu asiaan. Pitää vauvan osata ilmaista epätyytyväisyytensä. Varsinaista rytmiä ei vielä ole, mutta yöllä nukutaan yleensä kaksi kolmen-neljän tunnin unipätkää ja seitsemän aikoihin aletaan heräillä. Veikka on nukkuu päivällä ulkona yleensä pari kahden tunnin pätkää tai sitten yhtä mittaa neljä tuntia. Muuten nukkuminen päivällä on pikkutorkkuja silloin tällöin. Vauva viihtyy hetken itsekseenkin lattialla tuijotellen mielenkiintoisia juttuja, mutta illat kuluvat pääosin tankatessa ja hieman kitistessä. Ensimmäiset hymytkin väläyteltiin M:n syntymäpäivien kunn...