Kultahippuja elämästä

Huomenna se kahden viikon ruhtinaallinen loma sitten päättyy ja pojat aloittavat päivähoidon. Kääks. Onneksi on pehmeä lasku, kun taas perjantaina olenkin kotona lasten kanssa ja seuraavan kerran he menevät hoitoon ensi tiistaina. Onneksi hoitopaikka vaikuttaa mukavalta. Minusta oli ihanaa saada pojat samaat paikkaan, samaan ryhmään. Veljeni avovaimon taidolla tekemät herkulliset joulukarkit. Lomaan on kuulunut  säiden vaihtelua useasta plus asteesta -25 asteeseen. joulun viettoa perheen kesken lahjojen avaamista hyvää ruokaa yhdessäoloa isovanhempien tapaamista pelailua uusi vuosi Paraisilla ystävien kanssa      huonosti nukkuttuja öitä pikkuveikan tehdessä hampaita, nähdessä unia ja ties mitä, mitkä ovat saaneet yleensä hyvin nukkuvan pienen heräilemään itkukohtauksiin öisin. Onneksi viime yö oli taas parempi. Uuden vuoden lounasmenu.  touhua, iloa, väsymystä ja lepoa Tästä on hyvä jatkaa arkea.

T on jo iso poika. Tuntuu, että T on kärsinyt muuttostressistä enemmän kuin kukaan muu meistä. Aikaa on vielä niin vaikea käsittää, että ei mikään ihmekään, jos hieman stressaa. Koko ajan pakkaillaan, muttei tiedä, koska se muutto oikein koittaakaan. Ja mitä se tarkoittaa? Otetaanko kaikki lelut mukaan? Entä sänky ja kaappi? Pienoinen stressi on purkautunut T:n levottomuutena. Hän törmäilee lähes päivittäin milloin minnekin, kaataa juomalasejaan ja putoaa penkiltä. Puhetta ei uskota niin millään ja turhautumista meinataan purkaa pikkuveikan kiusaamiseen. T on tähän asti käsitellyt veikkaansa hyvin, eikä mustasukkaisuutta ole ollut. Nyt tuntuu, että T kiusaa veljeään etenkin, jos pikkuveikalla on harmi jo valmiiksi. Välillä äidin valtaa neuvottomuus, mitä tehdä kiukuttelevan ja tottelemattoman melkein kolmivuotiaan kanssa. Tilanteista selvitään onneksi puhumalla ja keskustelulla pienen aresti-istuskelun jälkeen. T puhuu jo varsin sujuvasti. Joitain kirjaimia puuttuu edelleen, mut...

T:stä on tullut pikku kulinaristi. Poika kertoo haluavansa "avintolaa syömää jotain hyvää uokaa". T:n uusin lemppari on mozzarella. Parit itkut on jo koettu, kun mozzarellat ovat jääneet kaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa, eikä niitä olekaan saanut heti kun mieli tekee.. Leivoin ystävän tullessa kylään murotaikinapohjalla olevia quichejä. Täytteeseen tuli munamaidon ja juustoraasteen lisäksi mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa. Herkkuja olivat, eikä tekemiseen mennyt kauaa! Pikkuveikka vetää itseään konttausasentoon ja maistelee perunaa, porkkanaa ja parsakaalia. Porkkana taitaa olla tähän astinen lemppari. Smoothie uppoaa edelleen melkein päivittäisenä välipalana. Se on T:n lempparia ja kyllä äitikin sitä mielellään juo :) Tein yksi ilta T:n kanssa ehkä erikoisemman näköisiä sämpylöitä ikinä! Punajuurella maustetut kaurasämpylät maistuivat paremmilta kuin näyttivät. Kesän maun suuhun tuova tomaattimozzarellasalaatti ♥ Ei kovin sesonkiruokaa,...

On ihana seurata veljesten suhteen kehittymistä. T viihdyttää veikkaa, jos häntä meinaa harmittaa. Veikka puolestaan yhtyy itkuun saman tien, jos T:llä on harmi. Pikkuveikka on jo reilut 4kk. Laskiessa pojan leikkimatolle ei kohta voi olla varma, missä poika on. Eteenpäin ei vielä ryömitä, mutta erilainen kääntyily ja peruuttelu onnistuu. Neljännen elinkuukautensa aikana poika innostui myös tutkimaan maailmaa käsillään..ja suullaan! Lelut ja tavarat pyörivät käsissä ja kulkeutuvat suuhun. Neuvolassa paino oli jatkanut tasaista nousuaan, joskin suhtellisen hoikka poika on edelleen. Pituutta oli reilut 63cm ja painoa reilu 6100g. Lääkärissä kaikki oli kohdallaan, eikä suurempia huolen aiheita ole. Viime viikkoina V:n liikkuminen on mennyt uniin. Reilun viikon ajan poika on pyörinyt sängyssään suuntaan ja toiseen ja yleensä pojan löytää sängystä mahaltaan. Öisin herätään yleensä pari kertaa syömään. Äitiä ei haittaisi vaikka enemmän satunnaisiksi muuttuneet yhden kerran yössä herääm...

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo T on erittäin innostunut makkaranpaistaja. Jos pojalta kysyttäisiin, hän haluaisi syödä aina makkaraa. Harmi vain, ettei se kuulu äidin ruokalistoille kovinkaan usein.  Kun minä ja M olimme käyneet työpaikan pikkujouluissa tahoillamme, halusi myös T pikkujoulut. T:n pikkujouluissa syötiin puuroa, torttuja, pipareita sekä luumukiisseliä ja kuunneltiin joululauluja.  Pikkuveikka on jo kolme kuukautta. Rokotukset saatiin viime viikolla ja niistä toivuttiin hyvin. Painoa neuvolassa oli reilut 5,5 kiloa ja pituutta 60 senttiä ja risat. Poika on oppinut kääntymään mahalleen ja tekee sitä tällä hetkellä koko ajan. Maito maistuu ja yöllä herätään yleensä enää kerran syömään ja keskimäärin kerran pojalle pitää laittaa tutti suuhun. Veikka on myös tällä hetkellä ennen kuulumattomassa kakkalakossa! Tässä on jo mennyt pitkälti toista viikkoa ilman kakkimista ja äiti alkaa jo olla hieman levoton, muttei lakkoilut poikaa näytä mi...

Tänään joulukuun ensimmäisenä puolet meidän perheestä heräsi aurinkoisina ja puolet varsinaisia känkkäränkkinä. Luen itseni jälkimmäiseen. Nuhaisena huonosti nukuttu yö jäi auttamatta liian lyhyeksi eikä aamuvarhaisella pudottamani perintökannu auttanut asiaan. Pikkuveikka puolestaan kärsii uuden oppimisen tuskasta. Hän kääntyi selältä mahalleen ensimmäisen kerran jo reilu viikko sitten, mutta vasta tänään jatkoi harjoitteluja ja nyt se todella onnistuu! Vaikuttaa ilmeisen raskaalta, kun koko ajan pitää yrittää kääntyä.. Onneksi T ja M ovat olleet iloisia ihania itsejään. M keitti aamupuurot ennen töihin lähtöä ja T kapusi aamulla sänkyyn pyynnön kera: "äiti tee kylmiä mun masuun!". Ei tuollaisten ilopillerien kanssa onneksi voi jäädä sänkyyn surkuttelemaan omaa oloaan. Tein T:n kummin kanssa meille tänä vuonna täytettävän joulukalenterin (voi olla, että itse sain samassa ajassa aikaan ehkä neljä pussia, jossa U loput 20). Tänään T sai kurkistaa ensimmäiseen pussiin, jo...

T lähestyy kahden ja puolen vuoden ikää kovaa vauhtia. T on löytänyt kysymisen ihanuuden. "Mikä? Mitä? Missä on koti? Missä on mummila? Missä on kauppa?.... Mikä tämä on? Mitä teet? Mitä syöt? Mikä tuoskuu? (yleensä, jos äiti on napannut karkin suuhunsa salaa) Mitä tuo setä puuhailee?" Oi, ihmettä. T:n kanssa toimiminen on helpottunut puolen vuoden takaisesta hyvin paljon. Poika ilmoittaa vessahädästä ja käy itse potalla. Uskoo jopa joskus, kun kieltää. Ja ennen kaikkea T leikkii! Muutama kuukausi sitten, aivan yhtäkkiä, poika tajusi, että vain taivas on rajana mielikuvitusleikeissä. Hän alkoi leikkiä jos minkälaisia mielikuvitusleikkejä itsekseen. Toki parasta on edelleen leikkiä kaverin kanssa, mutta hän rakentelee itsekseenkin kaikenlaisia leikkejä, mikä helpottaa arkea kummasti. Viime aikojen lempileikki on ollut tiskaaminen. Hiekkalaatikko on edelleen pop ja duplot. Myös äidin auttaminen tiskikoneen tyhjentämisessä ja ruuanlaitossa ovat edelleen hyvin mieluista...

M palasi maanantaina töihin. Olin etukäteen jännittänyt, miten kaikki lähtee sujumaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet paremmin kuin osasin odottaa. Pikkuveikka on kasvanut kovaa vauhtia. Neljä kiloa oli viime viikkoisessa neuvolassa ylittynyt ja pituuttakin oli tullut neljä senttiä. Poika on toistaiseksi ollut varsin helppo vauva. Oikeastaan todella helppo. Välillä kitistään, mutta se on aika pientä ja kuuluu asiaan. Pitää vauvan osata ilmaista epätyytyväisyytensä. Varsinaista rytmiä ei vielä ole, mutta yöllä nukutaan yleensä kaksi kolmen-neljän tunnin unipätkää ja seitsemän aikoihin aletaan heräillä. Veikka on nukkuu päivällä ulkona yleensä pari kahden tunnin pätkää tai sitten yhtä mittaa neljä tuntia. Muuten nukkuminen päivällä on pikkutorkkuja silloin tällöin. Vauva viihtyy hetken itsekseenkin lattialla tuijotellen mielenkiintoisia juttuja, mutta illat kuluvat pääosin tankatessa ja hieman kitistessä. Ensimmäiset hymytkin väläyteltiin M:n syntymäpäivien kunn...

Tuolit saivat uuden ilmeen. Enpä ollut tehnyt pitkään aikaan mitään käsityöksi luokiteltavaa. Tuolien päällystäminen niittipyssyn avulla oli juuri sopiva aloitus. Ja miten hyvä mieli siitä tulikaan! Sain jotain aikaan. Jotain, mikä miellyttää silmää. Hieman extempore ostettu kangas toimi tuoleissa ja meidän kodissa oikeastaan vielä paremmin kuin olin ajatellut. T:n kummi oli meillä viime viikolla. Tuli taas kokeiltua uusia ruokia. Couscousin olen unohtanut vuosiksi parin ei niin onnistuneen kokeilun jälkeen. Tämä salaatti oli herkkua! Sekaan taisi eksyä ainakin appelsiinimehua, öljyä, tomaattia, kurkkua, sipulia, kikherneitä, tuoretta korianteria, timjamia ja basilikaa. Kesäkurpitsainen keitto punaisten linssien ja porkkanan kera maistuivat paremmin kuin hyvin myös poitsulle, joka on hieman viime aikoina nyrpistellyt nenäänsä lämpimille kasviksille. Niin sitten tämä projekti. Rv 38+3 ja olo on ollut jo viikon verran hyvin levoton. Tai ehkä olen pikemminkin jo vaipunut ...

Päivät kotona ovat menneet paljon paremmin kuin osasin aavistaa. Olen nauttinut olostani suuresti. Olen nauttinut siitä, että saan seurata kaksivuotiaan touhuja päivän mittaan, saan osallistua hänen päiväänsä aivan eri tavalla, olla enemmän läsnä. Aika kotona ennen vauvan syntymää on ollut arvokasta niin minulle kuin T:llekin. T:n valtava piirtämisinto on vaihtunut palapelimaniaan. Samat palapelit, joita on hankittu jokunen lisääkin, rakentuvat kerrasta toiseen, uudelleen ja uudelleen. Poitsu on myös ollut jo pari viikkoa kotona hereillä ollessaan ilman vaippaa ja vahinkoja sattuu yhä harvemmin. Emme ehkä pääse vaipoista eroon ennen uuden vaippasankarin saapumista ja takapakkea voi tulla, mutta suunta on hyvä! On ollut haikeaa todeta, kuinka paljon sitä hoito/työpäivän aikana menettääkään. Toki päivät uhmaikäisen kanssa oman jaksamisen ollessa rajoitteellista ovat välillä rankkoja. Päivään sisältyy kuitenkin paljon ilon hetkiä.  Olen myös jälleen kerran todennut,...

Minulla alkoi tänään virallinen äitiysloma. Viikonloppu vierähti Turussa ystävien kanssa ihan vaan rauhakseltaan ollen ja syöden. Mikäs sen parempaa. Cafe Artin herkkuja. Ihana paikka. Tällä viikolla olenkin sitten T:n kanssa kahden kotona. Ensimmäiset päivät ovat sujuneet mukavasti, joskin lonkkaa ja selkää on taas alkanut pikku hiljaa särkeä ja aikaiset aamuherätykset eivät ole aivan helpoimmasta päästä. Onhan se toisaalta maailman parasta herätä, kun kaksivuotias kipuaa viereesi sanoen: "Äiti pehmoinen, äiti rakas" ja perään vielä kehuu mahaasi hienoksi. Suloinen. Eilen oli raskausajan viimeinen kahdesta rutiinilääkärintarkastuksesta. Muistan turhautumiseni viime kerralla tähän lääkärinkäyntiin, kun oletin saavani edes jotain arviota esimerkiksi vauvan koosta ja siitä, mahtuuko tämä syntymään. Tälläkin kertaa lääkäri tuntui olevan aivan yhtä tyhjän kanssa. Sisätutkimuksenkin teki vain pyynnöstä, eikä kokeillut vauvan asentoa mitenkään tarkemmin. Lääkäri ...