Melkein kaksi ja puoli: Ai mikä? Ai mitä?

T lähestyy kahden ja puolen vuoden ikää kovaa vauhtia. T on löytänyt kysymisen ihanuuden. "Mikä? Mitä? Missä on koti? Missä on mummila? Missä on kauppa?.... Mikä tämä on? Mitä teet? Mitä syöt? Mikä tuoskuu? (yleensä, jos äiti on napannut karkin suuhunsa salaa) Mitä tuo setä puuhailee?"

Oi, ihmettä.

T:n kanssa toimiminen on helpottunut puolen vuoden takaisesta hyvin paljon. Poika ilmoittaa vessahädästä ja käy itse potalla. Uskoo jopa joskus, kun kieltää. Ja ennen kaikkea T leikkii! Muutama kuukausi sitten, aivan yhtäkkiä, poika tajusi, että vain taivas on rajana mielikuvitusleikeissä. Hän alkoi leikkiä jos minkälaisia mielikuvitusleikkejä itsekseen. Toki parasta on edelleen leikkiä kaverin kanssa, mutta hän rakentelee itsekseenkin kaikenlaisia leikkejä, mikä helpottaa arkea kummasti.

Viime aikojen lempileikki on ollut tiskaaminen. Hiekkalaatikko on edelleen pop ja duplot. Myös äidin auttaminen tiskikoneen tyhjentämisessä ja ruuanlaitossa ovat edelleen hyvin mieluista puuhaa. Ja musisointi erilaisilla mielikuvitussoittimilla, tanssiminen, laulaminen ja piirtäminen ovat edelleen T:lle tärkeitä leikkejä.

T syö edelleen hyvin. Hän tankkaa aamupäivisin usein suurempiakin aterioita kuin minä, muttei syö välttämättä iltapäivällä enää juuri mitään. Kaikki juustot ovat hänen herkkuaan, hedelmät, leipä ja pasta maistuvat hyvin. T syö melkein kaikkea, paitsi kypsennetty omena ei tahdo upota. T on epäluuloinen joitain ruokia kohtaan, mutta esimerkiksi kasvisosekeiton seassa menee mikä vaan. Kovin tulisesta ruuasta poika ei tykkää, mutta pieni tulisuus tai pippurisuuskaan eivät haittaa. Herkut maistuisivat varmasti aina ja kaikkialla, mutta olemme pyrkineet rajoittamaan T:n makean syönnin yksittäisiin jälkiruokiin ja juhliin. Makean syömisestä ei tehdä numeroa vaan joskus saa ja joskus ei. T tyytyy tähän varsin hyvin. Paljoa makeaa ei pojalle parane antaa tai vauhti kiihtyy aikamoisiin sfääreihin! Pyrimme välttämään myös mehuja ja sokeroituja jogurtteja ja viilejä.

Pojan alkaessa puhumaan yhä enemmän, äidin päivä piristyy kuunnellessa pojan ajatuksen juoksua. Huh! Välillä saa kyllä nauraa oikein kunnolla pojan laukoessa jostain opittuja sanontoja tai tokaistessa viisauksia. "Aa joo".

Nukkuminen on edelleen huonompaa kuin ennen vauvan syntymää, eikä nukkumaan aina mennä ilman vastalauseita. Ovat illat onneksi rauhoittuneet niin, ettei koko ilta mene T:n ohjaamiseen takaisin sänkyynsä. T nukkuu yleensä aika tarkalleen iltakahdeksasta seitsemään aamulla. Päiväunet nukutaan puolilta päivin ja ne kestävät noin 1-2 tuntia.