Kultahippuja elämästä

On ihana seurata veljesten suhteen kehittymistä. T viihdyttää veikkaa, jos häntä meinaa harmittaa. Veikka puolestaan yhtyy itkuun saman tien, jos T:llä on harmi. Pikkuveikka on jo reilut 4kk. Laskiessa pojan leikkimatolle ei kohta voi olla varma, missä poika on. Eteenpäin ei vielä ryömitä, mutta erilainen kääntyily ja peruuttelu onnistuu. Neljännen elinkuukautensa aikana poika innostui myös tutkimaan maailmaa käsillään..ja suullaan! Lelut ja tavarat pyörivät käsissä ja kulkeutuvat suuhun. Neuvolassa paino oli jatkanut tasaista nousuaan, joskin suhtellisen hoikka poika on edelleen. Pituutta oli reilut 63cm ja painoa reilu 6100g. Lääkärissä kaikki oli kohdallaan, eikä suurempia huolen aiheita ole. Viime viikkoina V:n liikkuminen on mennyt uniin. Reilun viikon ajan poika on pyörinyt sängyssään suuntaan ja toiseen ja yleensä pojan löytää sängystä mahaltaan. Öisin herätään yleensä pari kertaa syömään. Äitiä ei haittaisi vaikka enemmän satunnaisiksi muuttuneet yhden kerran yössä herääm

Jännityksellä nähdään, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Viime vuosi toi meille ihanan pienen hymysuupojan. Ei olisi enemmän voinut toivoa. Elämä on viime vuosina tarjonnut suuria mullistuksia ja odotan innolla tulevaa. Vuosi vaihtui tällä kertaa Turussa hyvien ystävien seurassa. Järjestimme ystäväpariskuntiemme kesken mökkeilyn ohessa neljän perheen illalliset/lounaat. Oli hauskaa ja tuli syötyä todella hyvin. Pitää ottaa joskus uusiksi. Meidän perhe tarjosi alkuun porkkanainkiväärikeittoa, pääruuaksi ratatouillea paistetun lohen kera ja jälkiruoaksi persimonpannacottaa sakanpähkinällä. Porkkanakeiton päälle tarjoiltiin korianteriöljy, johon tuli merisuolaa murskattuna, oliiviöljyä ja tuoretta korianteria. Oli kyllä todella hyvää! Suosittelen kokeilemaan sosekeittojen kanssa yrttiöljyä. Helppo tehdä ja tuo ruokaan särmää.  Jälkkäripannacotta oli maustettu vanilijalla. Persimonit kuorittiin ja soseutetettiin. Sekaan lisättiin hieman sitruunaa.

Näin Loppiaisena voi vielä muistella mennyttä lomaa ja joulua. Joulu sujui meillä oikein rauhaisasti eikä tällä kertaa edes sairasteltu, M:n pientä flunssaa lukuun ottamatta. (Nyt T sen sijaan on nuhassa ja yskässä. Miten hellyyttävä ja surkea voi pieni flunssalapsi ollakaan) Menin poikien kanssa joulun viettoon kotipuoleen jo edellisenä viikonloppuna M:n jäädessä vielä Tampereelle työskentelmään. Oli mukavaa pitkästä aikaa olla kotipuolessa ilman kokoaikaista kiirettä. T viihtyy maalla niin hyvin. Niinkuin minäkin. Jouluun kuului makkaranpaistoa laavulla, tottupolkua, ulkoilua, perheen seuraa, sauna, hyvää ruokaa, hyvä kirja ja ehkä pikkuisen suklaatakin ja lahjoja. Antamisen ja saamisen riemua. P.S. Pikkuveikka kakkasi vasta tänään!! Hieman yli kuukauden pantattuaan. Pari kertaa soittelin terveyskeskukseen ja neuvolaan, mutta heidän mukaansa ei syytä huoleen, jos kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, vauva ei ole itkuinen, syö ja pissaa hyvin. Ehkä kyse s