Kultahippuja elämästä

Tuntuu, että tämä raskaus on ollut erilainen kuin ensimmäinen. En kuitenkaan ole vama, onko itse raskaus ollut erilainen vai vain kaikki muu sen ympäriltä. Olin ensimmäisessä raskaudessani epävarma. Nyt olen vielä epävarmempi. Aluksi ajattelin, että epävarmuudentunne helpottaa, kun saan kuulla pienen sydämen äänen ja nähdä hänet ultrassa. Sitten ajattelin, että varmuus tulee liikkeiden tuntemisesta, sen jälkeen rakenneultrasta. Nyt totean, että mikään varmennus ei riitä. Minun on vain uskottava ja luotettava. Ja levättävä tarpeeksi. Pääsiäinen osui sopivaan kohtaan. Olo on nyt maalla vietetyn, hyvin levätyn pitkän viikonlopun jälkeen huimasti parempi. Aloin voida pahoin noin viikolla 5. Pahoivointi tuli aaltomaisesti ja oloni pysyi kurissa, kun söin lähes koko ajan jotain pientä. Väsymys oli myös kovaa, ei kuitenkaan ehkä sen kovempaa kuin viimeksikään, joskin lamaannuttavampaa, koska nyt piti jaksaa paljon enemmän. Pahoivointi helpotti jo 10 viikon jälkeen. Väsymys on ka

Poikaa katsellessa sen vasta ymmärtää kuinka aika rientää. T on oikeasti kohta kaksi vuotta! Nyt on piirtokausi. T ei malttaisi melkein muuta tehdäkkään kuin piirtää ja aika usein piirtämistä vaaditaan myös äidiltä ja isiltä. T piirtää yleensä omien sanojensa mukaan ympylöitä, ikkunoita, muumeja, lintuja..ja ennen kaikkea tuttuja, T:lle tärkeitä ihmisiä. Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut piirtämään T:n kummien kuvia, naapurin jaakkoja, mummeja, mummoja, vaareja, äitejä ja isiä, enoja ja tätejä.. Huh. Piirtotaitoni ovat todella olleet koetuksella! Puhe on kehittynyt viimeisen parin kuukauden aikana taas hurjasti. Nyt puhutaan jo kolmen sanan lauseita ja sanoja T muistaa uskomattoman paljon. Joka päivä opitaan uusia. Joitakin kadoksissa olleita kirjaimiakin alkaa pikku hiljaa löytyä, kuten se L-kirjain. Viime viikolla T kertoi haluavansa "pullaa". Muumit ovat myös in. Poika on katsonut ehkä kerran elämässään muumeja, mutta hahmoihin törmää melkein kaikkialla!