Raskauspäivitys, rv 21

Tuntuu, että tämä raskaus on ollut erilainen kuin ensimmäinen. En kuitenkaan ole vama, onko itse raskaus ollut erilainen vai vain kaikki muu sen ympäriltä.

Olin ensimmäisessä raskaudessani epävarma. Nyt olen vielä epävarmempi. Aluksi ajattelin, että epävarmuudentunne helpottaa, kun saan kuulla pienen sydämen äänen ja nähdä hänet ultrassa. Sitten ajattelin, että varmuus tulee liikkeiden tuntemisesta, sen jälkeen rakenneultrasta. Nyt totean, että mikään varmennus ei riitä. Minun on vain uskottava ja luotettava. Ja levättävä tarpeeksi.

Pääsiäinen osui sopivaan kohtaan. Olo on nyt maalla vietetyn, hyvin levätyn pitkän viikonlopun jälkeen huimasti parempi.

Aloin voida pahoin noin viikolla 5. Pahoivointi tuli aaltomaisesti ja oloni pysyi kurissa, kun söin lähes koko ajan jotain pientä. Väsymys oli myös kovaa, ei kuitenkaan ehkä sen kovempaa kuin viimeksikään, joskin lamaannuttavampaa, koska nyt piti jaksaa paljon enemmän.

Pahoivointi helpotti jo 10 viikon jälkeen. Väsymys on kaverinani edelleen. Aloin tuntea pienet potkut ja muljahdukset jo noin 15. viikon tietämillä. Nyt liikkeet ovat jo säännöllisiä ja tuntuvat hyvin mahan päältäkin. Rakenneultrassa kaikki näytti olevan hyvin, eikä sukupuolikaan jäänyt arvoitukseksi ;)

En ole pystynyt nostamaan mitään enää muutamaan viikkoon. En pystynyt nostamaan T:n raskaudessakaan, mutta nyt tunnen oloni paljon rajoittuneemmaksi. En pysty nappaamaan T:tä syliini joka hetkessä, enkä toimimaan arjessa samalla tavalla kuin ennen. Olen joutunut jo totuttelemaan siihen, etten voi olla aina T:n saavutettavissa. Se on ollut välillä vaikeaa hyväksyä.

Tuntuu, että olin kärsinyt pienistä raskausvaivoista, närästyksestä ja selän jomottelusta enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mikä ainakin selän kipeytymisen kohdalla johtuu suuremmasta rasituksesta. Olen T:n raskaudesa kirjoittanut, että istuminen ei oikein luonnistu. Nyt olen istumatyössä, joten ei ihmekään, että olo tuntuu joskus tukalalta. Pitää muistaa pitää tarpeeksi taukoja ja yrittää pitää kiinni liikunnasta.

Ei niin paljon vaivoja, ettei jotain vähemmänkin. Toistaiseksi ennakoivat supistukset ovat pysyneet pienemmissä määrissä kuin viime kerralla. Myös ihoni on parantunut huimasti, mitä viimeksi ei tapahtunut.

Raskaus on puolessa välissä. Vaikka tulevaisuus jännittää, en meinaa malttaa odottaa.