Kultahippuja elämästä

Pongasin Pearfectbride -blogista tämmöisen hauskan kiitoskortti-idean: Ehkäpä tuossa olisi ideaa meidänkin kortteihin..

SaraStellar avautui blogissaan lapsista ja yleisestä suhtautumisesta lapsien hankintaan. Aihe jäikin mietityttämään minua. Kirjoitin vähän samaan aihepiiriin kuuluen joitain viikkoja sitten vastineen ruotsin kurssiin liittyen Dagens Nyheterin keskustelupalstan artikkeliin ” Med dagens födelsetal är vi snart 134.000 miljarder ”. Artikkeli käsittelee maailman väkiluvun kasvua ja sen tuottamia ongelmia. Huomaan, että minussa on vahvana jokin alkukantainen tarve saada lapsia, ikään kuin turvata ihmiskunnan tulevaisuus. Tämä tarve voi kuitenkin johtaa harhaan. Ehkä ihmiskunnan tulevaisuus olisi tänä päivänä paremmin turvattu, jos en saisikaan lapsia ja väkiluku kääntyisi laskuun. Dagens Nyheterin artikkeli herätti ajattelemaan . Olen aina jotenkin automaattisesti ajatellut, että väestönkasvu on enemmänkin kehittyvien maiden ongelma kuin meidän. Kyllähän syntyvyys on jo pienentynyt roimasti rikkaammissa maissa. Kuitenkin kehittyneiden maiden ihmiset kuluttavat paljon enemmän ja käyttävät e

Tämä viikonloppu tuli vietettyjä kaasojen ja bestmanien kanssa. Oli kyllä mukava nähdä! :) Saatiin jotakin jopa aikaiseksikin..Kävimme läpi hääpäivän ohjelmaa ja jaettiin jokaiselle omat vastuualueensa. Kaaso S: Soittaa huilulla kirkossa kappaleen, jonka valinta on vielä hieman auki. Hyviä aiheeseen sopivia kappaleita mielessä kellään? S lupasi hoitaa myös hääpäivänä bändin kanssa kommunikoinnin. Kaaso A: Lupasi huolehtia vieraskirjasta. Päätimme nyt, että paikalle tulee kaikille vieraille istumajärjestys käytännön syistä (Jokaisella on joku tuttu lähellä ja paikat pysyvät koko illan) Vieraskirjan ajattelimme toteuttaa niin, että jokaisella vieraalla on mahdollisuus kirjoittaa omaan paikkalappuunsa meille jonkinlainen viesti. Lapuista kootaan sitten myöhemmin vieraskirja. Idea on mielestäni hyvä, koska siinä jokaisella on aikaa kirjoittaa jotakin, mutta se ei kuitenkaan ole mikään erillinen ohjelmanumero. Bestman A: Toimii seremoniamestarina eli hänellä pitäisi viime kädessä olla langa

En oikein koskaan ole löytänyt omaa lajiani, josta nauttisin. Olen aina liikkunut ihan hyvin, mutta se on vain itsekurini ansiota. On ollut kamalan vaikea saada itsensä liikkeelle ja itse liikuntakin (ainakin tehokkaana) tuntuu rääkiltä. Jälkeenpäin on aina hyvä olo, mutta en kuitenkaan ole tuntenut saavani liikunnasta kaikkea iloa irti. Tänä kevättalvena tuntuu, että olen vihdoin löytänyt liikunnan ilon ja jäänyt hieman koukkuunkin. Avainsanojani ovat olleet aamuliikunta, kuntosali, hyötyliikunta ja crosstrainailu. Minulla koulupäivät alkavat usein vasta kympiltä tai puolilta päivin ja olen huomannut, että minulle sopii loistavasti aamuliikunta. Siitä saa puhtia koko päivään ja aamulla riittää muutenkin paremmin energiaa. Lähden usein ennen koulun alkua koululle salille ja pyrin saamaan hien pintaa kunnolla. Kerran viikossa olen käynyt body pumpissa ja sekin on kympiltä aamulla. Kuntosalilla käynti jotenkin sopii minulle. Ei se ole vaan sitä raudan nostamista vaan mukavaa ja tehokasta

Lupasin vielä kertoa Pietarin miljööstä, niin tässä sitä nyt sitten tulee. Presidentti Putin on kotoisin Pietarista ja Putinin kaudella rahaa alkoikin virrata Pietarin kunnostukseen eri tavalla. Melkein kaikki julkisivut on joko korjattu tai niitä ollaan juuri korjaamassa. Tarkoituksena on kopioida täsmälleen vanha julkisivu. Rakennus laitetaan usein melkein maan tasalle ja tehdään kaikki uudestaan. Pääkadun varrella rakennukset olivatkin upeita. Ihana nähdä vanhaa tyyliä, eikä vaan uusia betonimöhkäleitä. Kyllähän se ilme rapistui aika nopeasti mentäessä kauemmas pääkadusta. Omakotialueilla oli hauska huomata, kuinka jokainen talo oli niin omanlaisensa. Siellä ei pakettitaloja harrasteta! Ilmasto Pietarissa on meren takia hyvin kostea. Juuri ennen saapumistamme oli satanut huimasti lunta ja voitte vain kuvitella, mitä käy, kun kaikki tämä lumi muuttuu loskaksi.. Loskaa siis riitti! Ehkä tämä ei ollut paras vuodenaika nähdä Pietari, mutta tykkäsin silti. Seuraavaksi, jos menee käymään

On kyllä ollut niin kauniita kelejä viime päivinä! Ei voi kuin hymyillä :) En onneksi saanut sitä norovirustakaan, että terveenäkin olen ollut. Eilen tuli vietettyä pitkästä aikaa ihan kotipäivää. Se tekee kyllä välillä hyvää. Päivä kuluikin pyykätessä ennätysmäistä pyykkivuorta ja ruokaa tehdessä. Ehdin myös suunnitella kutsuihimme tekstiä. Siitä ja kutsuista lisää myöhemmin. Tänään meillä onkin pienimuotoiset korttitalkoot. 50 kutsukorttia pitäisi väsätä, että eiköhän siinä hommaa riitä. Eilen ruuaksi valmistui Yhteishyvän välissä tulevan Ruokamaailman mukaan limetti-kookoslohta ja kahden kaalin gratiini. Lohi oli tosi hyvää, jos vaan kookoksesta tykkää ja kaaligratiini puolestaan oli ihanan aurajuustoista. Kaaligratiiniin käytin "tuoreita" (ei ne nyt ihan tuoreita tähän aikaan vuodesta olleet) kaaleja. Limetti-kookoslohi 6 annosta 600 - 800 g lohifileetä

Minun ja M:n pikkusiskot (14v.) toimivat meidän morsiustyttöinä ja perjantaina löysimme tytöille ihanat mekot! Kävi tosi hyvä tuuri, kun kummallekin sopi sama malli ja värikin oli teemaan sopiva. Viikonloppuna kävimme taas katsastelemassa paikkoja häidenviettopaikalla. Meillä oli mukana ruokapuolen hoitavat äidin kaverit ja myös M:n perhe. Saimme hyvin sovittua tarkemmin ruoka-asioista ja arvioitua tilan määrää. Yllätyksiäkin tuli, kun paikan emäntä mainitsi, ettei sisällä saakaan tanssia! Olemme suunnitelleet kaiken niin, että bändi ja tanssit voivat olla sisällä. Vielä on toivoa, että päästäisiin pienillä järjestelyillä sisälle tanssahtelemaan. Toivotaan, tai pitää keksiä suunnitelma b. Ei kyllä juolahtanut mieleenikään, ettei siellä voisi tanssia, mutta kyllähän se toisaalta vahingoittaa lattiaa.. Saimmekin sitten reissusta hankittua noroviruksen. M on ollut kipeänä eilisillasta lähtien. Ei vaan pysy mikään sisällä ja kuihtunut kokoon koko mies :/ Onneksi nyt näyttää jo vähän paremm

Liikennekäyttäytyminen on Venäjällä hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Kuten suomalaistunut venäj änopettajamme kertoi hänen käydessään autokoulua Suomessa, autokoulussa tuli esille aivan uusi asia: jalankulkijat eivät ole vihollisiasi! Tämä mentaliteetti on todellakin valloillaan Pietarissa. Autolla en kyllä siellä liikkuisi yhtään pakkoa enempää. Ruuhkat pääkadulla ovat valtavia ja huonon tuurin sattuessa sadan metrin kulkemiseen kuluu tunteja. Pietarissa kulkee hassuja johdinautoja eli trolleybusseja, tavallisia linja-autoja sekä ratikoita. Ehkä kätevin ja nopein kulkutapa on kuitenkin metro. Pietarin metro on maailman syvin ja sen kyllä huomasi, kun seisoi loputtoman pitkiltä näyttävien liukuportaiden juurella. Logistiikassa Pietarissa on kyllä parannettavaa. Käydessämme esimerkiksi Baltikan panimolla kaikki tiet tehtaalle olivat poikki, kun rekka oli jumittunut poikittain tielle. Tallustaessamme rekan ohi jalkaisin tehtaalle näimme kuskin lapio kädessä lapioimassa loskaa. Kukaan

Perinteisesti venäläiseen ruokakulttuuriin kuuluu kaali, kala, blinit, erilaiset piiraat, pelmenit ja keitot, kuten borssi. Tavoitteena olikin päästä kokeilemaan perinteisiä ruokia. Toki Venäjällekin ovat rantautuneet pikaruokaketjut kuten Mc Donalds ja Subway, mutta oli kiva huomata että Pieta rissa oli paljon myös paikallisia pikaruokaketjuja, joissa tarjottiin perinteisiä ruokia, kuten blinejä. Suomesta on vaikea löytää pikaruokaketjua, jossa ei tarjoiltaisi hamppareita, pitsaa tai kebabia. Ensimmäisenä iltana menimme blinipaikkaan ja otimme blinejä neljälle, johon kuului 24 bliniä ja täytteeksi mätiä, kalapateeta ja lohta. Nam nam! Hyvää oli. Tosin emme ottaneet alkupaloja, joten olisi jaksanut syödä enemmänkin. Suomessa ei vain ole suurten annosten takia tottunut ottamaan alkupaloja. M otti hunajaolutta ja tykästyi siihen kovin. Toisena päivänä löysimmekin sitten jo tiemme ihanien kakkujen ääreen. Venäjällä yleisiin herkkuihin kuuluvat erilaiset kakut. Ne olivatkin ihania ja oikei

Nyt on Pietari nähty. Neljä päivää oli lyhyt aika noin suuressa miljoonakaupungissa, mutta nyt on kun on kerran käynyt uskaltaa mennä omin päin joskus uudestaan. Ajattelin kirjoitella erikseen vielä ainakin ruuasta, liikenteestä ja miljööstä. Lähtö oli siis torstaina viiden aikaan aamulla. Bussin lämmitysjärjestelmän kanssa oli ongelmia, mutta loppumatkasta saimme jo vähän lämpöäkin autoon. Tullissa sujui hyvin ja perillä hotellilla yhden tunnin menettäneinä olimme joskus seitsemän maissa illalla. Tosin olimme jo hieman tehneet kiertoajelua. Yövyimme Hotelli Moskvassa keskustassa. Hotellista ei ole mitään valittamista. Se on uusittu täysin vuonna 2007. Huoneet olivat siistejä ja aamiaisbuffet antoisa. Hotellin alakerrassa sijaitsi muun muassa metroasema ja 24h Prisma eli sijaintikin oli hyvä. Pietarissa muuten noita 24h kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja klubeja löytyy joka kadun kulmasta. Perjantaina kävimme tutustumassa paikalliseen teknis-taloudelliseen yliopistoon ja lauantaina