Kultahippuja elämästä

Olemme M:n kanssa olleet varsin onnellisessa asemassa siinä, että meillä on paljon lähellä asuvia ystäviä, eikä T:lle ole koskaan ollut vaikea saada tarvittaessa hoitajaa. Toki kahdenkeskeiset pyrähdykset kaupungille syömään tai leffaan ovat luonnollisesti vähentyneet huomattavasti lapsen saannin myötä, mutta eivät ne kuitenkaan täysin ole loppuneet. Raskausaika on ollut minulle raskasta niin henkisesti ja fyysisestikin, joten kaikenlainen meneminen on viimeisten kuukausien aikana ollut aika minimissä. Kun olo sairasloman ansiosta helpotti, pääsimme myös M:n kanssa treffeille.  Kävimme katsomassa elokuvissa Uusia Alkuja eli Begin Again. Se on musiikkielokuva yhden suosikkielokuvistani Oncen:n ohjaajalta. Elokuvavalinta osui todella nappiin. Suosittelen. Elokuvan jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla. Pieni hemmottelu arjen keskellä tekee hyvää mielelle ja parisuhteelle, vaikkakin paljon tärkeämpänä näen illan parituntisen, jolloin T on mennyt nukkumaan. Tärkeint...

Eilen oli toinen hääpäivämme. Päivä sujui aika erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna. Olimme hieman väsyksissä koko poppoo ja Tarmo (joksi häntä nyt työnimellä kutsuttakoon) söi ahkerasti koko päivän, joten eipä sitä sen kummempaa tullut tehtyä. Olen muutenkin ollut viime päivinä vielä käytännössä sänkypotilaana, kun tikit estävät suuremmat riehumiset. Päivää juhlistimme kuitenkin kunnon brunssilla ja muilla herkutteluilla. Ilalla katsoimme pähkähullun arskaleffan. Vuosi on tuonut tullessaan valtavan paljon uutta. Olemme kumpikin olleet oman alan töissä, M sai vakipaikan, minä valmistuin kandiksi ja M:kin sai kandityönsä tehdyksi. Syksyllä muutimme uuteen kotiin, tutustuimme paremmin uusiin jo ennenstään tuttuihin naapureihimme. Elämämme suurin muutos tuli vauvan myötä alle viikko sitten. Se, mikä siellä pohjalla on, me kaksi yhdessä, on siellä edelleen vahvempana kuin koskaan. - Onnellisena, Minttu

Eilen perhevalmennuksessa pyydettiin kuvailemaan omia tunnelmia jollakin värillä. Itse päädyin oranssiin. Viime päivinä olen heitellyt tunneskaalalla aika laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä on pirteä, toisessa lopen uupunut, toisena hetkenä itkee ja toisena nauraa. Tätä ne raskaushormoonit kai teettää. Oranssi väri räiskyvien tunteiden lisäksi myös siitä, että avoimin ja kirkkain mielin tässä kuitenkin eteenpäin porhalletaan. Nukuin viime yönä hyvin aamuyöhön asti, kunnes heräsin pohjelihaksen kauheaan kramppiin. En sitten saanut enää oikein nukutuksi ja aamulla nousin ylös pohje todella kipeänä. Onneksi aamua piristi hieman runsaampi aamiainen croissanteilla, hunajamelonilla, sämpylöillä ja pekonilla. Meillä on tänään seurustelun kuusivuotispäivä. Vaikka olemmekin naimisissa, jolloin tämä vuosipäivä ei ehkä ole niin suuressa osassa, on mukava muistella yhdessä kuuden vuoden takaista kevättä. Olemme tunteneet toisemme jo kymmenisen vuotta, mutta tuona keväänä jokin vain loksahti...

Minulla olisi vaikka kuinka monta aihetta, joista haluaisin kirjoittaa, mutten vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Viime viikonloppuna olimme pitkästä aikaa kotipuolessa käymässä. Menin jo edeltä torstaina viettämään pitkää viikonloppua maalla. Pari päivää menikin vain ollessa ja ihmetellessä. Perjantaina kävimme serkkuni ja tätini synttärikahveilla ja sunnuntaina juhlittiin miehen pikkusiskon rippijuhlia. Sukulaisia tuli siis nähtyä oikein kunnolla. Ja hyvä niin ♥ Eilen vietimme M:n kanssa viidettä vuosipäivää. Sain kukkia ja kävimme syömässä. Kävimme Rossossa, koska sieltä on hyviä muistoja seurustelumme alkuajoilta. Aloimme seurustella oltuamme kavereita kolmisen vuotta. Ei siis aivan rakkautta ensisilmäyksellä.. tai ehkä ne silmät vain eivät olleet avautuneet ennen sitä. Olin kyllä vuosia sitten ollut ihastunut tuohon iloiseen ja karismaattiseen poikaan, mutta en tuntunut saavan vastakaikua, joten se jäi sitten siihen. Muutaman vuoden päästä aloimme jutella enemmän mietteis...

Mitä minä odotan häiltä ja tulevalta vuodelta ennen häitä? Entä häiden jälkeen? Tulevalta vuodelta odotan opiskelua ja siinä lomassa hääsuunnitelmia. Ehkä vähän stressiä luvassa sekä opiskelujen suhteen, että hääjärjestelyjen suhteen. Aika, kun tuntuu aina lentävän ja vuosi menee varmasti nopeasti. Haluaisin edetä opiskeluissa hyvässä tahdissa eteenpäin ja saada pääainevalinnan selkeämmäksi päässäni sekä paperilla. Turvallisuustekniikka on tällä hetkellä mielessäni, mutta saa nähdä. Parisuhderintamalla haluaisin jatkaa oikeastaan samaa mallia. Muistaa kiittää, huomioida, kuunnella, keskustella, kannustaa ja olla lähellä. Rakastaa. Hääjärjestelyjen suhteen on odotettavissa pähkäilyä, puntarointia ja shoppailua. Päällimmäisenä shoppailusta mielessä morsiuspuku ja sormukset/sormus. Ja sitten kaikki muu vielä päälle. Budjetti pitäisi tietenkin ensin suunnitella tarkemmin, ettei tule ylilyöntejä. Täytyy pyytää kaasot ja sulhon bestmani/bestmanit. Minulle tulee kaksi kaasoa. Toista olen jo p...

Anoppikokelaani antoi minulle ja poikaystävälleni virtaa välillämme parisuhdetehtävän tunteisiin, ajatuksiin, unelmiin, keskusteluun. Eli kummallekin ja jaetaan omat p aperit, joissa on samat väittämät eri aihealuettain ja niihin vastataan ensin itsenäisesti ja sitten keskustellaan yhdessä. Minusta tehtävä on hauska ja mielenkiintoinen. Ei tosin olla vielä tehty, mutta kyllä tässä joku ilta. Keskustelun tärkeyttä suhteessa ei voi koskaan painottaa liikaa. Keskustelua päivän tapahtumista, mietteistä ja vaikeammistakin asioista. Saan kiittää onneani, että poikaystäväni on opetettu puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Minä olen meistä kahdesta se, joka helpommin jäisi pohtimaan asioita vaan oman päänsä sisällä, se ujompi. Niin ei kuitenkaan onneksi ole hyvien keskustelujen takia käynyt. Virtaa välillämme

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. 1. Kor. 13: 4-8 Luin eräästä lehtisestä, että rakkaus ei ole tunne vaan suhde, johon liittyy monenlaisia tunteita. Se on mielestäni hyvin sanottu. Rakkauteen liittyy niin paljon. Rakkautta on vaikea punnita tai vertailla. Rakkaus on loputon voimavara, josta ammentaa. Rakkaudessa haluaa toiselle vain hyvää. En usko siihen yhteen oikeaan. Mutta uskon siihen, että jokaisella voi olla se oma elämänrakkaus. Toiset sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Mutta loppujen lopuksi paljon on kiinni sattumasta ja siitä, että nämä kaksi rakastuvat toisiinsa ja sitoutuvat elämään yhdessä. Yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Hyväksyvät toisensa sellaisinaan ja oppivat ...