Kultahippuja elämästä

Meidän sateisen ja pimeän viikon aktiviteetti on ollut joulupiparit. Maanantaina teimme T:n kanssa taikinan, tiistaina leivoimme piparit ja eilen koristelimme. Hyvää ajanvietettä, nyt vain pitäisi keksiä kuka nämä kaikki syö?!     Puolet taikinasta jäi vielä pakkaseen. Ehkä teemme siitä T:n toiveesta vielä piparkakkutalon.. Olen taas nauttinut siitä, että pystyy arkenakin tekemään haudutettavia ja hieman pidempään kypsyviä ruokia. Tässä kaksi viime aikaista ranskankerman kaveria: Tein ensimmäistä kertaa chili con carnea. Käytin pohjana Alexander ja Hanna Gullichsenin reseptiä. Pilkoin naudan paistin paloiksi ja ruskistin pannulla. Paistoin paprikat (3 kpl) ja sipulit (3kpl) pannulla mausteiden kera (chiliä, paparikaa ja valkosipulia) ja lisäsin tomaattisosetta (800g) sekaan. Sitten uuniin pariksi tunniksi (170C), jonka puolessa välissä lisäsin 600g kidneypapuja.  Kyllä tätä voisi tehdä uudestaankin.   Toinen ranskankerman kaveri oli myöskin ensimmäistä kertaa valmistaman

T lähestyy kahden ja puolen vuoden ikää kovaa vauhtia. T on löytänyt kysymisen ihanuuden. "Mikä? Mitä? Missä on koti? Missä on mummila? Missä on kauppa?.... Mikä tämä on? Mitä teet? Mitä syöt? Mikä tuoskuu? (yleensä, jos äiti on napannut karkin suuhunsa salaa) Mitä tuo setä puuhailee?" Oi, ihmettä. T:n kanssa toimiminen on helpottunut puolen vuoden takaisesta hyvin paljon. Poika ilmoittaa vessahädästä ja käy itse potalla. Uskoo jopa joskus, kun kieltää. Ja ennen kaikkea T leikkii! Muutama kuukausi sitten, aivan yhtäkkiä, poika tajusi, että vain taivas on rajana mielikuvitusleikeissä. Hän alkoi leikkiä jos minkälaisia mielikuvitusleikkejä itsekseen. Toki parasta on edelleen leikkiä kaverin kanssa, mutta hän rakentelee itsekseenkin kaikenlaisia leikkejä, mikä helpottaa arkea kummasti. Viime aikojen lempileikki on ollut tiskaaminen. Hiekkalaatikko on edelleen pop ja duplot. Myös äidin auttaminen tiskikoneen tyhjentämisessä ja ruuanlaitossa ovat edelleen hyvin mieluista

Veikka on jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt sanoin kuvaamattoman nopeasti ja haikein mielin on jo pakattu pieneksi jääneitä vaatteitakin pois. Vauva oli 2kk-neuvolassa hieman alle viisi kiloinen ja 57,5cm pitkä. Poika on ollut toistaiseksi todella helppo vauva. Veikka on tyytyväinen, hymyilevä vauva, joka nukkuu hyvin päiväunensa ulkona ja herää yöllä yleensä pari kertaa. Viime öinä poika on vetäissyt yli kuuden tunnin unipätkät ja äiti kiittää. Iltaisin vauva on usein hieman itkuisempi, eikä viihdy lattialla juurikaan. Poika tankkaa selvästi yötä varten. Maito tulee myös tällä hetkellä sen verta kovaa vauhtia, että vauvan on vaikea pysyä perässä ja ilmaa tahtoo kertyä vatsaan. Tästäkin olemme onneksi selviytyneet pulautteluilla ilman suurempia mahavaivoja. Olen viime aikoina pohtinut enemmän ja vähemmän sitä, miksi kaikki on tuntunut tällä kertaa niin paljon helpommalta kuin viimeksi. Työtä on enemmän ja omaa aikaa vähemmän, mutta silti kaikki on sujunut paljon helpommin kuin