Kultahippuja elämästä

Olen lukenut pari romaania. Pitkästä aikaa.    Ollut ulkona.    Viettänyt ystävän polttareita.    Käynyt hiekkalaatikkotreffeillä.    Pessyt pyykkiä ja ikkunoita.    Myötäkärsinyt T:n kanssa vauvarokkoa. Ehkä vähän hammassärkyjäkin.    Juonut kahvia. Nukkunut monena aamuna melkein kahdeksaan.    Käynyt M:n kanssa kaksin leffassa.    Jännittänyt tulevaa. Ensi viikolla tämä jakso elämästä vaihtuu uuteen.

Eilen oli täydellinen ilta. Ja oikeastaan koko päivä. Monta hyvää uutista, muun muassa uutinen T:n perhepäivähoitopaikasta läheltä kotia. Ystäviä. Hyvää ruokaa. Istutetut parvekekukat ja yrtit. Elämä on hyvää.

Meidän vauvasta on tainnut tulla taapero. Toissapäivänä T vain yksinkertaisesti lähti kävelemään. Nyt on pari päivää harjoiteltu. Tuntuu, että T odotti, niin kauan kunnes oli valmis. Päätä ei ole lyöty ja kävely on suhteellisen hallittua. Välillä tietysti muksahdetaan, mutta pääosin hallitusti pepulle. Tulee haikea olo.

Olen päässyt alkuvuodesta asettamaani tavoitteeseen eli paino on samoissa lukemissa kuin ennen raskautta. Ja uskallan väittää, että olen tällä hetkellä lihaskunnoltani aika paljon paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Kertoohan siitä sekin, että saan vihdoin vedettyä sen yhden leuan! Viimeiset kilot lähtivät oikestaan kuin itsestään imetyksen loputtua. Monella kilot alkavat karttua, kun imetyksen aiheuttama lisäkulutus loppuu. Itsellä kävi päinvastoin. Luulen, että horminit pitivät kilot tiukassa ja imetyksen loputtua ei tarvinnut enää huolehtia siitä, että varmasti syö tarpeeksi. Hyvä näin, koska eihän suurta painonpudotusta suositellakaan imettäessä. Periaatteenani on ollut se, että jos koko muun päivän ravinto on terveellistä ja tasapainoista, voi päivän viimeisellä aterialla vähän herkutellakin. Tämä on toiminut minulla. En haluaisi enää painon putoavan vaan nyt on hyvä. Treenit ovat sujuneet lähes entiseen malliin. Ulkoilua on tullut enemmän ja viikon yksi sisätree

Teimme pe-la pikaisen visiitin kumpaankin mummolaan ja sunnuntain vietimmekin sitten vain kotona. Elämä on ollut viime viikkoina sen verran hektistä (etenkin M:n), että tunsin kaipaavani yhtä päivää ihan vain perheen kesken kotona ollen ja aikaa viettäen. Aamulla sain aamupalan sänkyyn ja hienon T:n taiteleman söherryskortin ;) Minua lahjottiin myös haikalemillani jumppacapreilla. Lisäksi kävimme metsäkävelyllä, teimme yhdessä brunssia ja möllötimme laiskoina. Taisimme nukkua päikkäritkin koko perheen voimin. Kiitos!

Olen käynyt nyt parin viikon sisään kaksi kertaa Lielahden Kontissa ja lähellä sijaitsevalla Jonnan kirppiksellä. En ollut aikaisemmin koskaan käynyt Lielahden kirppiksillä, koska ilman autoa toisella puolella Tamperetta sijaitseville kirppiksille olisi tullut matkustusaikaa reilusti yli tunti. Olin positiivisesti yllättynyt. Kontti oli suuri ja huonekaluja oli paljon. Jonnan kirppis oli suhteellisen pieni, mutta tavaraa paljon ja laatu pääosin hintalaatusuhteeltaan hyvää. Mukaan tarttui muun muassa keräämäni Arabian 24h -espressokupit ja palikkalaatikko T:lle. Olin jo pidempään miettinyt T:lle palikkalaatikkoa ja se onkin ollut menestys. En tiedä, onko poika jaksanut ikinä leikkiä millään lelulla yhtä intensiivisesti. Taisi olla juuri sopivaa virikettä ikään nähden.

Taas vierähti kuukausi. Enää kuukausi niin meidän pieni vauva täyttää yhden vuoden. Aika on mennyt kovaa. T on entistäkin sosiaalisempi. Tuttuja ja tuntemattomia moikataan ja mennään keskustelemaan niitä näitä. Sanavarasto on pysynyt melkein yhtä suppeana kuin aikaisemminkin. Pallo on "pa", "pomppu" tulee joskus kokonaankin oikein. Lamppu on yleensä myös "pa" tai "pu". Onko mitään hienompaa kuulla kuin heleällä äänellä lausuttu "äiti"? Tavarat ovat alkaneet löytää tiensä erikoisiin paikkoihin. Keittiövälineet vaihtelevat oudosti laatikoitaan, ruuanpalat voivat löytyä käsilaukusta, sukat ja patterit roskiksesta..Jokin uusi järjestyksen pitäjä on meidän perheeseen siis löytynyt. Voisiko sanoa, että T kävelee, melkein. Sylistä toiseen askellus onnistuu hienosti ja poika seisoo ilman tukeakin hetken, kunnes näkee parhaaksi käydä istumaan. Kaikki eväät kävelylle ovat jo olemassa, mutta uskallusta kokeilemaan ei vielä riitä. Ruoka

Näin kerran jossakin kokkiohjelmassa tehtävän vaahtokarkkeja ja olin siitä lähtien halunnut kokeilla niiden tekoa. Nyt kun tuli ostettua patterit digitaaliseen paistomittariin, päätin vihdoin kokeilla. Vaahtokarkkien teko ei ollut vaikeaa ja lopputulos oli herkullinen ja onnistunut ilman ylimääräisiä väri- ja lisäaineita. Seuraavaksi taidan kokeilla sitruunalla maustettuja versioita. Ehkä T:n synttäreille sitten.  Tein vaahtokarkit pääosin Fanni&Kaneli -blogin ohjeella .  Kopioidaan hieman muunneltu resepti vielä tähän: Vaahtokarkit - 3 rkl liivatejauhetta - 1 1/4 dl + 1 1/4 dl kylmää vettä - 5 dl sokeria - 1 1/4 dl vaaleaa siirappia - 1/4 tl suolaa - 2 kananmunan valkuaista - 1 vanilijatanko - öljyä ja tomusokeria vuokaan - 2-3 dl tomusokeria ripotteluun Tarvitset reseptiin lämpömittarin ja vuokan (noin 30 x 22 cm). Voitele vuoka miedonmakuisella kasviöljyllä (esim. rypsiöljy) ja siivilöi vuokaan reilusti tomusokeria. Käännä ja taputa