Kultahippuja elämästä

T on jo iso poika. Tuntuu, että T on kärsinyt muuttostressistä enemmän kuin kukaan muu meistä. Aikaa on vielä niin vaikea käsittää, että ei mikään ihmekään, jos hieman stressaa. Koko ajan pakkaillaan, muttei tiedä, koska se muutto oikein koittaakaan. Ja mitä se tarkoittaa? Otetaanko kaikki lelut mukaan? Entä sänky ja kaappi? Pienoinen stressi on purkautunut T:n levottomuutena. Hän törmäilee lähes päivittäin milloin minnekin, kaataa juomalasejaan ja putoaa penkiltä. Puhetta ei uskota niin millään ja turhautumista meinataan purkaa pikkuveikan kiusaamiseen. T on tähän asti käsitellyt veikkaansa hyvin, eikä mustasukkaisuutta ole ollut. Nyt tuntuu, että T kiusaa veljeään etenkin, jos pikkuveikalla on harmi jo valmiiksi. Välillä äidin valtaa neuvottomuus, mitä tehdä kiukuttelevan ja tottelemattoman melkein kolmivuotiaan kanssa. Tilanteista selvitään onneksi puhumalla ja keskustelulla pienen aresti-istuskelun jälkeen. T puhuu jo varsin sujuvasti. Joitain kirjaimia puuttuu edelleen, mut...

Pikkuveikka täytti jo reilu viikko sitten puoli vuotta. Hänellä on nykyään paljon asiaa, vaikka varsin hiljainen ja rauhallinen tapaus on edelleenkin. Veikalta on helppo saada hymyt kielen näytön kera. V istuu jo syöttötuolissa, syö itse avokadoa ja on nukkunut viikon verta yönsä ilman maitoa! Pari yötä on jo mennyt täysin heräyksettä ilta kahdeksasta aamu kuuteen. Poika ei lopettanut yösyöntiä itsekseen vaan ajattelin väsymyksissäni nukkua yhden yön esikoisen huoneessa. M:n ja V:n yö sujuikin hyvin pienillä tyynnyttelyillä ilman maitoa ja ajattelimme jatkaa samalla linjalla. Yövieroitus tapahtuikin näin melkein vahingossa. Reilu viikko siihen meni, että V nukkui ensimmäisen täyden yönsä. Nyt tutkitaan kotia. Useamman kerran päivässä tulee tilanteita, että ihmettelen, mihin se pikkumies taas katosi. Yleensä hänet löytää jostain nurkasta touhuamasta johtojen kimpussa..Onneksi pojalla ei vielä ole hampaita. Yksi hdmi-piuha on kuitenkin jo onnistuttu imeskelemään hajalle..V ei viel...

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Meidän koti alkaa olla sekaisin. Muuttolaatikoita. Tänä keväänä haaveemme kotiseudulle paluusta toteutuu, kun M aloittaa ensi kuun alussa työt Lahdessa. Muuttoon on enää muutama viikko! Tuntuu haikealta. Muutto tuli nopeammin kuin osasimme aavistaakaan. M ei ollut edes vielä oikein ehtinyt alkaa etsiä töitä ja heti tärppäsi. Olemme viihtyneet Tampereella paremmin kuin hyvin. On ystäviä, on tutut ympyrät. Silti veri vetää takaisin kotiinpäin. Muutos oli helpompi tehdä nyt, kun lapset ovat vielä pieniä ja minun vielä ollessa kotona. Kummankin ei tarvitse löytää heti työpaikkaa. Jännittää. Naistenpäiväruusu ♥ Herkkuletut broilerilla, ananaksella ja porkkanalla