Kultahippuja elämästä

Olen kotelosta kuoriutuva perhonen olen toukka joka levittää siipensä   ja taas uudestaan     panen siipeni suppuun ujona arkana       minä pälyilen ja etsin Mihin minä menisin missä saisin siipeni levälleen   minun siipeni     ne jotka eivät ole kenenkään muun erilaiset toisenlaisten   tämänlaiset minun siipeni    minun Heli Karjalainen Mennyt viikko oli pysähdys       Elämä on joskus epäoikeudenmukaista Viikko nostatti mieleen kysymyksiä,   muttei antanut yhtään vastausta Ketään ei voi tuntea kokonaan Lähimmäisenkään pahaa oloa ei välttämättä näe Miten lohduttaa surevaa   Mitä sanoa, kun sanoja ei ole Miten lohduttaa lähimmäistään, joka on kokenut menetyksen Miten lohduttaa häntä, joka on nähnyt sen, mitä ei toivo kenenkään näkevän Miten luoda uskoa elämään Miten antaa nuorille toivoa tulevaisuuteen   uskoa siihen, että tässä suorituskeskeisessäkin yhteiskunnass...

 Poitsu on nyt reilun vuosi ja kolme kuukautta. Poika pälättää ja leikkii leluillaan innoissaan, syö lähes kaikkea mitä eteen laitetaan ja potallakin käydään ainakin istuskelemassa monesti päivässä. Päivähoito sujuu hyvin ja T jää aina mielellään hoitoon. Illat tuntuvat kovin lyhyiltä ja hujahtavat ruokaa laitellessa ja puuhaillessa niitä näitä T:n kanssa. Tuntuu, että joka päivä saa hämmästyä sitä, kuinka fiksu poika jo on. Paljon viisaampi kuin sitä ymmärtääkään. Yksi päivä T istui syöttötuolissa ja katseli, kun laitoin ruokaa ja leikki duploilla siinä sivussa. Hetken päästä huomasin, että poitsu oli asettanut duplot värien mukaan pinoihin. T:llä on meneillään jonkilainen äiti-kausi. Kaikki menee ihan ok, jos lähden kokonaan pois vaikkapa kotoa, mutta auta armias jos satun olemaan kotona eri huoneessa. Voi sitä huudon määrä. Eikä kukaan muu kelpaa kuin äiti. Alle viikko sitten pääsin sanomaan hiekkalaatiolla, että ei meidän T onneksi hauheasti kiipeile..Poika varmaan...

Valitsin viime viikonloppuna loistavan viikonlopun viettää kolmen päivän viikonloppu. Lähdimme maalle rentoutumaan ja se toimi. Jälleen kerran. Arki vie tällä hetkellä voimat eikä mihinkään ylimääräiseen jää aikaa tai voimia. Liikuntaharrastuksesta olen onneksi jaksanut pitää kiinni, edes kahdesti viikossa salilla ja muuten ulkoillen. Ei arjessa sinällään mitään valittamista ole. Se on oikeastaan oikein mukavaa.

Vietin pari viikkoa sitten syntymäpäiviäni. Nyt on neljännesvuosisata täynnä. Hmm..ei tämä vanheneminen niin huonolta tunnu. Niin paljon olen jo saanut aikaan ja ehtinyt nähdä ja kokea. Ei elämää ole, jos ei myös vanhene. En meinaa ehtiä tänne kirjoittelemaan. Arki painaa niin kovaa päälle tällä hetkellä, ettei ehdi kissaa sanoa. Vietin synttäreitäni peinteisten kakkukahvien muodossa. Tarjolla kahvipöydässä oli perinteistä täytekakkua, suosikkiani puolukka-suklaamoussekakkua, porkkanaleipäsiä, välimeren piirakkaa, kanasalaattia ja brownieita. Jaan teille joskus tuon puolukka-suklaamoussekakun ohjeen, kunhan tulen ottaneeksi siitä valokuvan. Nuo pellillä tehdyt porkkanaleivät olivat kyllä positiivinen yllätys. Tosi hyviä! Synttäriaamuna sain ihanan aamupalan ja M vei minut vielä syömään Ravintola Henriksiin viiden ruokalajin päivällistä. Voin kyllä kehua Henriksin hintalaatusuhdetta. Nälkä lähti ja ruoka oli todella hyvää. Tuossa maistelumenussa annokset olivat hieman pienempiä...

Kävimme viettämässä erään kauniin loppukesän päivän särkänniemessä. Laitteet eivät ole enää auki viikolla, mutta se sopi meille hyvin. Pienen lapsen kanssa kierrettäväksi koiramäessä, delffinaariossa ja näsinneulassa oli juuri tarpeeksi. Mukava päivä. Koiramäki oli oikein siisti ja kivasti rakennettu. Kaikki peruskotielämet löytyi ja vähän päällekin. Taidemuseoon ei aika ja voimat enää riittäneet, mutta enköhän minä sinnekin vielä pääse.

Olen lukenut viikon aikana ainakin neljä kirjaa. Hyvää hömppää. Olen tehnyt myös ensimmäisen työreissuni ja se meni loistavasti. Olen löytänyt käsilaukustani duploja ja syönyt uuden sadon omenoita. T on sairastanut ensimmäisen päivähoitoflunssansa. Nuha on edelleen jäljellä, mutta onneksi selvittiin parin päivän kuumeilulla. T juo maitoa omasta ihan oikeasta mukista. Eilen T kiipesi itse sohvalle ja sanoi päälle "kukkuu". Olemme tehneet läpimurtoja pottailussa. Yksi päivä poika halusi pöntölle ja teki sinne kakat, osoitti pönttöä ja sanoi "kakka". Sitten piti päästä vetämään pönttö. Pienin askelin meidän pieni poika kasvaa ja kehittyy. Osaa jo niin paljon. 

Blogin päivitys meinaa vähän laahata perässä. Mennyt viikko on ollut jännittävä, kun T aloitti päivähoidon. Se on ollut henkisesti yllättävän kova paikka itselleni. Tuntuu niin surkealta jättää poika aamulla surullisena hoitoon. Poitsu on kuitenkin tottunut jo yllättävän nopeasti ja perjantaiaamuna ei tainnut enää kyyneltäkään tulla, kun isi jätti hänet hoitoon. Uskon, että T:lle ennestään tuttu hoidossa jatkunut päivärutiini on helpottanut sopeutumisessa. Kuvat ovat viime viikonloppuiselta Turun reissulta. Vietimme viikonlopun ystävien seurassa Turussa kierrellen. Kävimme rannalla uimassa ja grillailemassa, otimme rennosti, kävelimme puistoissa, söimme Blankossa herkullisesti ja jatkoimme Cafe Qwenselin ihanien leivonnaisten parissa. T pääsi piipahtamaan apteekkimuseon leikkihuoneessa ja olisi mielellään varmaan jäänyt sinne koko päiväksi. Kerrassaan onnistunut reissu. Näitä lisää.