Kultahippuja elämästä

Syysloma tuli ja meni ja nyt on jo viikko oltu normaalissa arjessakin. Kyllä pieni loma tuli tarpeeseen. Maalla tosiaan rentoutui ja kuinka ihanaa onkaan välillä, kun äidin ja isin ei tarvitsekaan nousta aamuseitsemältä, vaan voi kääntää kylkeä, kun mummo tai mummi poimii pojan aamupuuhiin. ♥ T on aivan ihastunut eläimiin. Meillä ei ole kotieläimiä emmekä ole niitä suuremmin kaivanneetkaan, mutta saa nähdä miten käy, kun T alkaa joskus vaatia koiraa tai muuta kotieläintä. Aina ulkona koiran nähdessä T on innoissaan ja kutsuu hauvaa. Nyt, kun mummoloissa on tutustuttu kissoihin, niin niistä poika vasta innoissaan onkin. Kissaan T suhtautuu jotenkin aran kunnioittavasti. Välillä uskaltaa hieman kokeillakin, mutta mielummin niitä katsellaan turvallisen välimatkan päästä. Kotona ihmetellään usein, missä "mii" on ja kirjoissa "miin" kuvat ovat kaikkein kiinnostavimpia. Rauhaisat viikonlopun jatkot kaikille!

Vietän T:n kanssa syyslomaa. T:n hoitaja on viikon lomalla ja ajattelin, että jään myös viikoksi lomapäiville, jottei T:n tarvitse mennä päiväkotiin. Onneksi sää on hellinyt näitä lomalaisia. On ollut ehkä vaikeampaa kuin koskaan ennen saada itsensä rentoutettua loman viettoon. Työ on periaatteessa urakkatyö ja vaikka olen hyvässä vauhdissa, silti tekemättömät työt vaivaavat. Toisaalta myös kotona olisi paljon tehtävää ja sekin hieman häiritsee. Onneksi M pystyy tekemään etätöitä torstain ja perjantain ja päästään jo huomenna kotipuoleen, missä saan varmasti mieleni rentoutumaan.  Työsopimustani jatkettiin kahdella kuukaudella ja samalla hieman laajennettiin työtä. Kahden kuukauden jatkon ansiosta minulle toivon mukaa jää enemmän aikaa viimeistellä työ. Diplomityön teko on ollut erittäin antoisaa ja aihe on mielenkiintoinen. Olen saanut haastatella eri asemissa eri työyhteisössä olevia ihmisiä ja oppinut paljon. Ihmisen käyttäytyminen, asenteet ja niiden muuttaminen on hyv...

Viikonloppu sujui leikkimielisten yleisurheilukisojen parissa. Eipä ole tullut yleisurheiltua varmaan sitten yläasteen tai ehkä lukion. Ei ole aivan minun lajini, mutta kyllä siinä lihakset kipeiksi sai! Selvisi sitten viikonloppuna myös se, että T ylettää ulko-oven kahvaan..Kommunikaatiokatkoksen takia minä ja M luulimme kumpikin toisen katsovan T:n perään ja kohtahan poika juoksi jo pihamaalla. Onneksi ei sattunut mitään, mutta vähän pelästytti. Kymmenen metrin päässä olisi ollut uima-allas. Pojassa tuntuu edelleen virtaa riittävän. T on nyt vuoden ja neljä kuukautta. Meillä kiipeillää vaunuihin, tuoleille ja melkein minne vain, lyödään päätä pöydän kulmaan tahallaan, jos ei saada mitä halutaan. Ilmeisesti T ajattelee äidin heltiävän, jos vähän sattuu ja itkettää. T on viimeisimmä kuukauden aikana oppinut muiden uusien sanojen joukossa sanomaan:"isi". T on myös alkanut yhä enemmän leikkiä itsekseen. Se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että poika voi laittaa ...

Olen kotelosta kuoriutuva perhonen olen toukka joka levittää siipensä   ja taas uudestaan     panen siipeni suppuun ujona arkana       minä pälyilen ja etsin Mihin minä menisin missä saisin siipeni levälleen   minun siipeni     ne jotka eivät ole kenenkään muun erilaiset toisenlaisten   tämänlaiset minun siipeni    minun Heli Karjalainen Mennyt viikko oli pysähdys       Elämä on joskus epäoikeudenmukaista Viikko nostatti mieleen kysymyksiä,   muttei antanut yhtään vastausta Ketään ei voi tuntea kokonaan Lähimmäisenkään pahaa oloa ei välttämättä näe Miten lohduttaa surevaa   Mitä sanoa, kun sanoja ei ole Miten lohduttaa lähimmäistään, joka on kokenut menetyksen Miten lohduttaa häntä, joka on nähnyt sen, mitä ei toivo kenenkään näkevän Miten luoda uskoa elämään Miten antaa nuorille toivoa tulevaisuuteen   uskoa siihen, että tässä suorituskeskeisessäkin yhteiskunnass...

 Poitsu on nyt reilun vuosi ja kolme kuukautta. Poika pälättää ja leikkii leluillaan innoissaan, syö lähes kaikkea mitä eteen laitetaan ja potallakin käydään ainakin istuskelemassa monesti päivässä. Päivähoito sujuu hyvin ja T jää aina mielellään hoitoon. Illat tuntuvat kovin lyhyiltä ja hujahtavat ruokaa laitellessa ja puuhaillessa niitä näitä T:n kanssa. Tuntuu, että joka päivä saa hämmästyä sitä, kuinka fiksu poika jo on. Paljon viisaampi kuin sitä ymmärtääkään. Yksi päivä T istui syöttötuolissa ja katseli, kun laitoin ruokaa ja leikki duploilla siinä sivussa. Hetken päästä huomasin, että poitsu oli asettanut duplot värien mukaan pinoihin. T:llä on meneillään jonkilainen äiti-kausi. Kaikki menee ihan ok, jos lähden kokonaan pois vaikkapa kotoa, mutta auta armias jos satun olemaan kotona eri huoneessa. Voi sitä huudon määrä. Eikä kukaan muu kelpaa kuin äiti. Alle viikko sitten pääsin sanomaan hiekkalaatiolla, että ei meidän T onneksi hauheasti kiipeile..Poika varmaan...

Valitsin viime viikonloppuna loistavan viikonlopun viettää kolmen päivän viikonloppu. Lähdimme maalle rentoutumaan ja se toimi. Jälleen kerran. Arki vie tällä hetkellä voimat eikä mihinkään ylimääräiseen jää aikaa tai voimia. Liikuntaharrastuksesta olen onneksi jaksanut pitää kiinni, edes kahdesti viikossa salilla ja muuten ulkoillen. Ei arjessa sinällään mitään valittamista ole. Se on oikeastaan oikein mukavaa.

Vietin pari viikkoa sitten syntymäpäiviäni. Nyt on neljännesvuosisata täynnä. Hmm..ei tämä vanheneminen niin huonolta tunnu. Niin paljon olen jo saanut aikaan ja ehtinyt nähdä ja kokea. Ei elämää ole, jos ei myös vanhene. En meinaa ehtiä tänne kirjoittelemaan. Arki painaa niin kovaa päälle tällä hetkellä, ettei ehdi kissaa sanoa. Vietin synttäreitäni peinteisten kakkukahvien muodossa. Tarjolla kahvipöydässä oli perinteistä täytekakkua, suosikkiani puolukka-suklaamoussekakkua, porkkanaleipäsiä, välimeren piirakkaa, kanasalaattia ja brownieita. Jaan teille joskus tuon puolukka-suklaamoussekakun ohjeen, kunhan tulen ottaneeksi siitä valokuvan. Nuo pellillä tehdyt porkkanaleivät olivat kyllä positiivinen yllätys. Tosi hyviä! Synttäriaamuna sain ihanan aamupalan ja M vei minut vielä syömään Ravintola Henriksiin viiden ruokalajin päivällistä. Voin kyllä kehua Henriksin hintalaatusuhdetta. Nälkä lähti ja ruoka oli todella hyvää. Tuossa maistelumenussa annokset olivat hieman pienempiä...