Kultahippuja elämästä

Ruoka on minulle vakava asia. Ollessani aikanaan vuoden koulunkäyntiavustajana minut sai kiehuksiin lasten nirsous (ei todellakan kaikkien, mutta usean!). Eikä eniten se, etteivät lapset tuntuneet tykkäävän mistään muusta kuin ranskanperunoista ja nakeista, vaan se että se kehdattiin kuuluttaa ääneen vielä keittäjän kuullen. "Mä en tykkää tästä, enkä tuosta..." Minua kiehutti se, etteivät lapset tuntuneet arvostavan ruokaa ollenkaan. Mitä hienompi ateria, sitä enemmän valitusta. Ja koululla oli vielä uskomattoman hyvät ruuat, ei mitään teollisuusmättöä. Taisin siitä kerran jos toisenkin suuni avata närkätyksissäni. Toivoisin voivani opettaa lapseni arvostamaan sitä, että meillä on ruokaa, mitä syödä ja löytävän makujen rikkauden. Eräs ystäväni muistuttaa minua aina välillä huvittuneena kerran lausahtamastani sanonnasta: "Olisi kauheata, jos ei tykkäisi jostain hyvästä ruuasta." Olen pohtinut viime aikoina sanontaa: "Ruualla ei leikitä". Se on mi...

M palasi maanantaina töihin. Olin etukäteen jännittänyt, miten kaikki lähtee sujumaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet paremmin kuin osasin odottaa. Pikkuveikka on kasvanut kovaa vauhtia. Neljä kiloa oli viime viikkoisessa neuvolassa ylittynyt ja pituuttakin oli tullut neljä senttiä. Poika on toistaiseksi ollut varsin helppo vauva. Oikeastaan todella helppo. Välillä kitistään, mutta se on aika pientä ja kuuluu asiaan. Pitää vauvan osata ilmaista epätyytyväisyytensä. Varsinaista rytmiä ei vielä ole, mutta yöllä nukutaan yleensä kaksi kolmen-neljän tunnin unipätkää ja seitsemän aikoihin aletaan heräillä. Veikka on nukkuu päivällä ulkona yleensä pari kahden tunnin pätkää tai sitten yhtä mittaa neljä tuntia. Muuten nukkuminen päivällä on pikkutorkkuja silloin tällöin. Vauva viihtyy hetken itsekseenkin lattialla tuijotellen mielenkiintoisia juttuja, mutta illat kuluvat pääosin tankatessa ja hieman kitistessä. Ensimmäiset hymytkin väläyteltiin M:n syntymäpäivien kunn...

Täällä ollaan. Jalat pilvissä ja pää kuplassa. Alku on ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin helpompaa kuin odotin. Olen toipunut synnytyksestä nopeammin kuin viimeksi ja mielialanikin on pysynyt korkeampana, vaikka arki kahden lapsen kanssa onkin haasteellisempaa. Tosin vielä siitä oikeasta arjestahan minulla nyt ei vielä kokemusta olekaan, koska M on viisi ensimmäistä viikkoa kotona ♥ Ehkä kaikki on ollut helpompaa, koska asiat eivät ole tulleet niin yllätyksenä. Toki jokainen vauva on omansa, mutta silti. Vauva on ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen tapaus. Illat tankataan tiheästi ja yöllä unipätkät ovat alkaneet alun puolestatoista tunnista pidentyä. Yleensä yöllä nukutaan yksi pidempi noin neljän tunnin pätkä ja heräillään sen jälkeen parin-kolmen tunnin välein. Olen kaivannut ulkomaailmaa paljon enemmän kuin viimeksi ja oli ihanaa, kun viikon jälkeen pääsi vauvan kanssa ulos. Myös vieraat ovat olleet mukava tuulahdus ulkomaailmaa tänne vauvakuplan sisään....

Meille on syntynyt ihana, täydellinen vauva. Hän on nyt kolme päivää vanha. Syntyessään pojalla oli pituutta 50cm ja painoa 3165g. Ajattelin kirjoittaa synnytyskertomuksen ylös nyt, kun vielä muistan tapahtumat. Tuntuu, että kaiken kirjoittaminen ylös auttaa käsittelemään tapahtuman, joka kaikessa kauneudessaan on aivan ihmeellinen, rankka ja ainutlaatuinen kokemus. Lauantai aamupäivällä olo oli joskeenkin normaali. Selkää hieman jyskytteli ja muuta, mutta vastaavia tuntemuksia minulla oli ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan. Kävimme ruokakaupassa ja otin päikkärit. 14: Päiväunien jälkeen tunsin ensimmäisen hieman kipeämmän supistuksen. En vielä herätellyt turhia toiveita, mutta supistus sai minut taas varuilleen. Supistuksia tuli jokunen noin tunnin väleillä ja ajattelimme pyytää veljeni meille viettämään iltaa noin varmuuden vuoksi. M pyysi hänet meille ja käski hieman varautua olemaan myös yötä, jos lähtö sattuisikin tulemaan. 19: Veljeni saapui. Minulla oli o...

Laskettu aika oli eilen. Supistukset ovat pidentyneet ja säryt lisääntyneet. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahdu. Olen yllättävän levollinen, vaikka olotila saakin hyvin varautuneeksi. Miksen jaksaisi odottaa viikkoa, kun jotkut joutuvat odottamaan vuosia? -Olen etuoikeutettu.

On juhlittu 26-vuotiasta minua, käyty katsomassa pienen pientä vauvaa, kuultu ystävien ihania vauvauutisia, odotettu ja valmisteltu huomista hääjuhlaa. Suorastaan juhlaa koko viikko. Sain lahjaksi Arabian 24h:n uutta ja aivan ihanaa iltalaulusarjaa. Meillä arkiastiat on 24h:ta ja muun muassa jumbokupit ja nuo pienet kipot ovat olleet poissa valmistuksesta kokonaan jonkin aikaa. Harmittelin juuri viime viikolla, että meillä on juuri näitä kappaleita parit liian vähän. Nyt ei sitten enää puutu astioita!..tai noh..kai niitä aina jokinen mahtuu ;)

Tuolit saivat uuden ilmeen. Enpä ollut tehnyt pitkään aikaan mitään käsityöksi luokiteltavaa. Tuolien päällystäminen niittipyssyn avulla oli juuri sopiva aloitus. Ja miten hyvä mieli siitä tulikaan! Sain jotain aikaan. Jotain, mikä miellyttää silmää. Hieman extempore ostettu kangas toimi tuoleissa ja meidän kodissa oikeastaan vielä paremmin kuin olin ajatellut. T:n kummi oli meillä viime viikolla. Tuli taas kokeiltua uusia ruokia. Couscousin olen unohtanut vuosiksi parin ei niin onnistuneen kokeilun jälkeen. Tämä salaatti oli herkkua! Sekaan taisi eksyä ainakin appelsiinimehua, öljyä, tomaattia, kurkkua, sipulia, kikherneitä, tuoretta korianteria, timjamia ja basilikaa. Kesäkurpitsainen keitto punaisten linssien ja porkkanan kera maistuivat paremmin kuin hyvin myös poitsulle, joka on hieman viime aikoina nyrpistellyt nenäänsä lämpimille kasviksille. Niin sitten tämä projekti. Rv 38+3 ja olo on ollut jo viikon verran hyvin levoton. Tai ehkä olen pikemminkin jo vaipunut ...