Kultahippuja elämästä

Vaikka kesä on ollut kylmä, ollaan päästy kuitenkin ulkoilemaan lähestulkoon joka päivä. Eivätkä ne säät nyt niin huonoilta näytä kuvista katseltuna. T on taas innostunut maalailemaan. Kynä tai pensseli viuhuu kädessä päivittäin! Poikien huoneessa on vanhaan verrattuna paljon tilaa niin unelle kuin leikillekin.

Pikkuveikka on jo kohta kymmenen kuukautta vanha. Hän päristelee pikkuautoilla. Jokeltelee. Ymmärtää puhetta jo varsin paljon. On kova ja ennakkoluuloton syömään. Mitä paremmat mausteet, sitä paremmin ruoka maistuu. Ensimmäinen sanaksi kelpaavakin on jo lausuttu. Liittyy tietenkin ruokaan: "Anna Anna!" Vastaa vilkutukseen ja pusujen heittoon. Taputtaa iloissaan. On onnessaan uusista kommunikointitaidoistaan. Tykkää leikkiä hippaa, koluta hiekkalaatikolla, peuhata sängyssä ja kylpeä. Kävelee tukea vasten. Harrastaa pikakonttausta. Nukkuu kahdet päiväunet, yhdet lyhyet ja yhdet pidemmät. On saanut suuhunsa jo viisi hammasta ja kuudes puhkeaa hetkenä minä hyvänsä. Nukkuu yössä noin yksitoista tuntia. Kaipaa poskelle pusuttelua. Rakastaa lasien nappaamista toisten silmiltä. Nauraa kutittelusta, kurkistelusta ja hoppeli-hop lorusta.

"Haluun kaakkikakun, missä on vaahtokeemaa päällä." Vaarin tekemänä tietysti. T:n synttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Touhua ja vilskettä riitti. Juuri sopivasti. Oli mukavat juhlat! Ja T nautti.. Leivoin T:n kanssa yhdessä juhliin tarjottavat pikku hiljaa pakkaseen. Isäni teki kakun ja mummoni ihanan lohicharloten. Vesimeloni oli pienten vieraiden suurin suosikki ja popcornit tekivät kauppansa pahvimukeista nautittuina. Popparit ja mukit olivat käytössä kummityttömme juhlissa ja toimivat niin loistavasti, että kopioimme idean. Voin suositella! *** Patonkia ja levitteitä Lohicharlotte Popcornit Porkkana ja kurkkutikkuja Vesimelonia Täytekakku Raparperipiiras  Kahden suklaamoussen piirakka ***   Raparperipiiras oli  Kinuskikissan ohjeella  tehty. Helppoa ja hyvää!  

T menee vessaan, sulkee oven, käy pissalla, pesee kätensä, pyyhkii kätensä, sulkee oven varoen perässään ja sammuttaa vessasta valot. Pojasta on tullut ajatteleva ja toimiva yksilö. Pieni ihan oikea ihminen. Joka tarvitsee vielä tukea lähes kaikessa, mutta osaa tehdä (ainakin omasta mielestään) jo lähes mitä tahansa. Hän on kolme vuotta. Kahden jälkeen tulee kolme. Kun siihen lisätään vielä yksi, saadaan neljä. T on oikea selittäjä. Aluksi usein hieman ujo, mutta puhumaan päästyään juttua riittää jos minkälaista. Pojalla on ollut taas haastava uhmakausi, jolloin välillä meinaa keinot ja jaksaminen loppua. T:n uhma alkaa kuitenkin onneksi taas helpottaa. Suuri apu on ollut siitä, että arki on alkanut taas rullata ja olemme saaneet T:n osallistettua perheen elämään. Hän tuntee olevansa tärkeä. Häntä tarvitaan kattamaan pöytää, laittamaan ruokaa ja auttamaan pyykkien ripustamisessa, moneen asiaan. T leikkii jo pitkiä pätkiä itsekeen, mutta välillä tarvitaan syliä. Ihan niin ku...

Miks maitoa voi juoda? Miks vedessä voi uida?  Miks meillä on vauva? Miks tää on meijän pyö(r)äva(r)asto? Miks tos pyöäs on kaks kelloo? Miksei mun pyöäs oo kelloo? Miks toi meni tonne? Miks tos on kaks toijotaa?   T:n kysymyksiä. Kaikki taisivat tulla noin vartin sisään. Montakohan kysymystä poika päivän aikana oikein  esittääkään?  T:n kysymykset tuntuvat muuttuvan aina vain haastavammiksi. Miksi maitoa voi juoda? -Noh, se ei oo myrkyllistä ja se on tommosta nestemäistä, ni sitä voi juoda. Ja kyllä, meillä on vesirokko. Kummatkin pojat saivat odotetusti vesirokon, kun kummityttömme sairastui rokkoon Lapin reissumme aikana. Ajankohta on onneksi ollut ehkä paras mahdollinen sairastaa. Hyvä, että pojat ovat vielä aika pieniä. Mutta kyllä se silti omat haasteensa tuo arkeen. On niin surkeata seurata vieressä, kun lapsi sairastaa. T:n kohdalla ollaan jo ehkä voiton puolella, kun osa näppylöistä alkaa olla rupeutuneet. Olemme hieman ulkoilleetk...

Olemme ehtineet jo melkein kotiutua uuteen kotiimme ja uuteen kaupunkiin. Ensimmäisen asuinkuukauden aikana on ehditty myös heittää reissu jos toinenkin. Pääsimme M:n kanssa ensimmäistä kertaa sitten pikkuveikan syntymän jälkeen kahdestaan yhden yön reissuun. Kävimme Tampereella :D M oli ostanut minulle joululahjaksi liput teatteriin (Luolamies, suosittelen!). Yövyimme Tornihotellissa, mitä voin myös suositella. Ruuhkaa siellä tosin riitti, kun hotelli oli täysi. Reissu oli oikein rentouttava, tosin arki koitti maanantaina toden teolla uhmapäisen T:n kanssa taistellessa. T on reagoinut muuttoon samoin kuin pikkuveikan syntymäänkin, iltariehumisella ja pelleilyllä. T on ollut muutaman viikon todella uhmainen ja turhautuu todella helposti. Poika purkaa turhautumistaan tavaroiden heittelyyn ja välillä myös toisten kiusaamiseen. Välillä meinaa itseltä hermot kiristyä, mutta onneksi tämäkään vaihe ei varmaan ikuisuutta kestä. Pikkuveikka oppi seitsemään kuukauteen mennessä ...

Muuttourakka on ollut raskas. Kaikki muuttolaatikot on kuitenkin jo palautettu muuttofirmaan ja kodissamme näkyy jo lattiapinta-alaakin. Eli voiton puolella ollaan jo! Muuttopäivä sujui paremmin kuin hyvin. Oikeastaan kaikki meni nappiin ja ilta kuudelta kaikki tavarat olivat jo uudessa kodissa Lahdessa. Kyllä sitä tavaraa on kahden lapsen myötä kertynyt! Nyt voi jo vähän hengähtää, vaikka kyllä tätä hommaa tässä vielä jäljellä onkin.   Veikka nousi seisomaan ensimmäistä kertaa tutkiakseen muuttolaatikon sisältöä. Kolhuilta ei ole vältytty..