Minut on luvattu

Olin hieman yllättynyt, kun isä osoitti toiveensa, että sulhoni tulisi pyyttää kättäni häneltä. Ei sillä, että se olisi ollut huono idea. Se ei vaan ollut tullut mieleenikään. Valitsenhan minä itse kuitenkin kumppanini.

Poikaystävää meinasi jännittää, vaikkei hän kieltämistä varmasti pelännytkään. Hän jännittää aina tuollaisia tilanteita. Viime viikonloppuna sulho sitten keräsi rohkeutensa ja kysäisi kättäni. Myöntävä vastaushan sielä yllätys yllätys tuli.

Ele on mielestäni hieman vanhanaikainen, mutta toisaalta taas jalo. Osoittaahan se, että vanhenpani välittävät minusta, eivätkä halua minulle mitään pahaa.

Kommentit

  1. Löysin blogisi vasta! Kivaa, kun hääbloggailijat lisääntyy! Lisäsin sut mun blogilistaan! Tervetuloa vastavierailulle!!:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Kuulumiset

Täydellinen pippurikastike