Stressaamisen mestari

Tunnustan olevani erittäin lahjakas stressaamaan ja murehtimaan turhia. Toivon, että kasvan tästä ajan myötä pois, koska se on vain niin turhaa. Kaiken stressin keskellä unohtaa nauttia tästä hetkestä.

Hääjutut tietysti vähän aiheuttaa stressiä, mutta opiskelut eniten. Koko hääjärjestelyjeni lähtökohta on ollut turhan stressin välttäminen, joka onkin onnistunut suhteellisen hyvin. Mitä nyt vieraslista vähän aiheuttanut päänvaivaa, kun kaikkia ei pysty kutsumaan, jotka haluaisi kutsua.

Opiskeluissa stressaan ensinnäkin sitä, että minulla on joku ihme vimma valmistua mahdollisimman nopeasti ja hyvin arvosanoin. En ole koskaan pystynyt siihen, että suorittaisin kursseja tai paljon muutakaan puolin valoin vaan haluan tehdä kaiken, mihin ryhdyn parhaani osaamiseni mukaan. Toisaalta hyvä ominaisuus, mutta toisaalta välillä pitäisi osata prijorisoida. Ja mihin ihmeeseen minulla on kiire? Enkö voisi nauttia näistä opiskeluvuosista ihan rauhassa? Nytkin olen tavoiteajan edellä, mutta silti jaksan murehtia, jos en jaksa käydä jotakin suunnittelemaani kurssia tänä vuonna.

Semmoisia ajatuksia päässä pyörinyt taas pari päivää..

Ainiin, tämmöinen ostettiin viime viikolla:
Meidän ensimmäinen astianpesukone. Siemensin halvin malli, mutta hyvältä on vaikuttanut ja eikös se vähän niin ole, että mitä enemmän ominaisuuksia sitä enemmän ominaisuuksia, jotka voivat hajota ;) Alkuvaikeuksia oli, kun ensimmäisenä todettiin, että hana ei suostu liikkumaan. Sen isännöitsijä olikin käynyt korjaamassa heti seuraavana päivänä. Sitten oli ongelmia, kun vesi ei poistunutkaan koneesta. Eihän me voitu tajuta, että viemäriputkessa oli muovi, joka piti hakata irti sieltä..

Tiskikoneen hankinta on perusteltua siltä kantilta, että se säästää vettä käsinpesuun verrattuna. En tiedä, onko säästö mitenkään merkittävä kahden hengen taloudessa. Meillä suurena syynä ostoon oli laiskuus. Tiskiä kuitenkin tulee aika paljon, kun tulee ruokaa laitettua melkein joka päivä..

Kuva: 1