Hetki.
Eilen vietimme M:n kanssa neljättä vuosipäivää ja samalla häihin oli tasan kaksi kuukautta. Toisaalta neljä vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa toisaalta tuntuu kuin olisin ollut hänen kanssaan aina.
Vietimme päivää kotona jäätelöä ja juustoja herkutellen ja suosikkisarjojamme ja leffoja katsellen. Katsoimme muun muassa yhtä lemppariamme Housea. Pidän Housesta, koska lisäksi että sarja on äärimmäisen viihdyttävä, siinä käsiteltävät teemat ja ajatukset ovat syvällisiä ja toteutus on nerokas.
Eilen vuorossa olikin aika rankka tuplajakso. Se nosti kyllä minulla ainakin tunteet pintaan. Tajusin taas, kuinka harmillisen usein unohdan elää hetkessä. Olen luonteeltani ikuinen murehtija. Järjestelmällisyyteni vaatii, että tiedän viikkojen aikataulut etukäteen. Siten voin jo etukäteen murehtia, kuinka selviänkään niin täysistä päivistä ja kuinka jaksankaan tehdä kaikki koulutyöt.
Odotan aina jotakin tulevaan rajapyykkiä ja kun sen saavutan, alan odottaa jotakin uutta. Kyllä minäkin osaan nauttia hetkestä, mutta haluaisin pyrkiä enempään. Haluaisin myös elää siinä hetkessä enkä vain piipahtaa.
Lupaan kiinnittää huomiota tapoihini tästä lähtien joka päivä. Nauttia ihanasta miehestä, perheestä, ystävistä, kodista, keväästä, häistä ja myös mahdollisuudesta opiskella ja oppia uutta. Aion tehdä asioita, joista pidän, mutta hoitaa myös velvollisuuteni murehtimatta. Tiedän, etten voi lunastaa lupaustani täysin, mutta aion yrittää. Uskon, että pikkuhiljaa saan muutettua tapojani.
Kuvat: 1, 2 ja 3
Vietimme päivää kotona jäätelöä ja juustoja herkutellen ja suosikkisarjojamme ja leffoja katsellen. Katsoimme muun muassa yhtä lemppariamme Housea. Pidän Housesta, koska lisäksi että sarja on äärimmäisen viihdyttävä, siinä käsiteltävät teemat ja ajatukset ovat syvällisiä ja toteutus on nerokas.Eilen vuorossa olikin aika rankka tuplajakso. Se nosti kyllä minulla ainakin tunteet pintaan. Tajusin taas, kuinka harmillisen usein unohdan elää hetkessä. Olen luonteeltani ikuinen murehtija. Järjestelmällisyyteni vaatii, että tiedän viikkojen aikataulut etukäteen. Siten voin jo etukäteen murehtia, kuinka selviänkään niin täysistä päivistä ja kuinka jaksankaan tehdä kaikki koulutyöt.
Odotan aina jotakin tulevaan rajapyykkiä ja kun sen saavutan, alan odottaa jotakin uutta. Kyllä minäkin osaan nauttia hetkestä, mutta haluaisin pyrkiä enempään. Haluaisin myös elää siinä hetkessä enkä vain piipahtaa.
Lupaan kiinnittää huomiota tapoihini tästä lähtien joka päivä. Nauttia ihanasta miehestä, perheestä, ystävistä, kodista, keväästä, häistä ja myös mahdollisuudesta opiskella ja oppia uutta. Aion tehdä asioita, joista pidän, mutta hoitaa myös velvollisuuteni murehtimatta. Tiedän, etten voi lunastaa lupaustani täysin, mutta aion yrittää. Uskon, että pikkuhiljaa saan muutettua tapojani.
Kuvat: 1, 2 ja 3
Jes ;) kuulostaapa hyvältä, pidä tuosta ajatuksesta kiinni -tämä hetki, olkoon se vaikka sitten opiskelua tai jotain muuta yhtä kivaa...
VastaaPoistaTänään on kyllä ollut taas vaikea pitää kiinni tästä hetkestä ja olla murehtimatta tulevaisuutta. Ärsyttäviä suunnitelmien muutoksia ja kurssien siirtymisiä seuraavalle vuodelle :/
VastaaPoistaOlen samanlainen, aina kun saavutan jotain toivomaan, alan jo odottaa tulevaa. Esim. Tahdoin vuosia koiraa, ja nyt kun koira tulin, aloin haaveilemaan häistä, häiden jälkeen lultavasti sitten omasta talosta, ja sen jälkeen varmaan jo lapsista. Itsellä välissä turhauttaa kun ei osaa keskittyä hetkeen, varsinkin kun olen sellainen ihminen että kaikki aika pitäisi käyttää hyväksi, sillä jokainen päivä voi olla viimeinen.
VastaaPoistaLöysin vasta blogisi, ja luen sitä innoissani läpitse :) opiskelet sitä alkaa, mitä itse tahdoin, mutten päässyt pääsykokeesta läpi. Onnea sinulle, ja ihanan jännittävää häiden odotus aikaa!
Kaisa
Kiitos kommentistasi :) Kuulostaa kyllä niin tutulta tuo kirjoituksesi. Olen aivan samanlainen.
VastaaPoistaHarmi, ettet päässyt opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Olin itsekin aivan ihmeissäni, kun selviydyin pääsykokeista. Ehkä niin oli tarkoitettu.
Minun pitkäaikainen unelmani oli lääketiede, mutta nyt olen tyytyväinen tähän mitä opiskelen. Aina ei saa, mitä haluaa ja usein se voi olla parempikin niin. Onneksi maailma on täynnä mahdollisuuksia, eikä yhden oven sulkeutuminen tarkoita umpikujaa.