Hormonimyrskyssä
En ole aiemmin huomannut raskauden vaikuttavan juurikaan mielialoihini. Mieskin oli sitä mieltä, että olen ollut melkein entistä tasaisempi. Viimepäivinä ei kyllä ole sitten tuntunut yhtään tasaiselta! Herkistyn kyyneliin ihan mistä vaan ja mielialat vaihtelevat laidasta laitaan. Koulutehtäviä ei jaksaisi tehdä millään ilveellä ja sekös saa mieleni maahan, kun pitäisi saada työt tehdyksi, muttei vaan saa itsestään mitään irti.
Kohtu harjoittelee tulevaan koitokseen ennakoivien supistusten merkeissä päivittäin. Tunne on hieman epämiellyttävä ja kohtu menee kovaksi, muttei kuitenkaan tee kipeää. Ilmeisesti tässä vaiheessa kohdun kasvaessa nopeasti (rv21) ennakoivat supistukset ovat ihan normaaleja, eikä syytä huoleen, kunhan ne vain pysyvät kivuttomina ja epäsäännöllisinä eikä vuotoja ilmaannu.
Ensimmäiset kolme kuukautta voin pahoin melkeinpä kaikkina vuorokauden aikoina ja etenkin koneen ääressä työskentely oli välillä haasteellista, mutta sain kuin sainkin sen kandini väännettyä ajassaan. Pahoinvoinnit eivät onneksi olleet sietämättömiä ja pysyivät aika hyvin hallinnassa, kunhan vain söin tasaisesti. Syöminen olikin sitten toinen juttu. Olin aiemmin syönyt suhteellisen vähähiilihydraattista ruokaa, mutta tuolloin kaikki lämmin ruoka, rahkat ja muut vain ällöttivät. Mieleni teki leipää, perunaa, mehujäätä... Olen huomannut pahoinvointien loputtuakin, että leipä ja peruna ovat jotenkin hiipineet takaisin ruokavaliooni. Niitä vain tekee mieli entistä enemmän. Samoin muitakin leivonnaisia kuten pullaa, jota ajattelin kohta leipoa..
Alkuraskaudessa kärsin myös kovasta väsymyksestä. Yöunet venyivät ja päiväunet kuuluivat jokaiseen päivään. Löysin itseni koulupäivien aikana kirjaston sohvalta nukkumasta aika usein! Huomasin muuten, että muutkin harrastavat kirjastossa päiväunien ottoa. Mukavat sohvat ja hiljaista..Mikäs siinä tirsoja vedellessä. Onneksi opintoni ovat joustavia, jolloin pidemmät yöunet ja päiväunet olivat mahdollista.
Raskauteni ei ole tähän mennessä ollut oireeton, muttei toisaalta varmasti hankalimmastakaan päästä. Toivotaan, että näin on jatkossakin ja kaikki menee hyvin.
Kohtu harjoittelee tulevaan koitokseen ennakoivien supistusten merkeissä päivittäin. Tunne on hieman epämiellyttävä ja kohtu menee kovaksi, muttei kuitenkaan tee kipeää. Ilmeisesti tässä vaiheessa kohdun kasvaessa nopeasti (rv21) ennakoivat supistukset ovat ihan normaaleja, eikä syytä huoleen, kunhan ne vain pysyvät kivuttomina ja epäsäännöllisinä eikä vuotoja ilmaannu.
Ensimmäiset kolme kuukautta voin pahoin melkeinpä kaikkina vuorokauden aikoina ja etenkin koneen ääressä työskentely oli välillä haasteellista, mutta sain kuin sainkin sen kandini väännettyä ajassaan. Pahoinvoinnit eivät onneksi olleet sietämättömiä ja pysyivät aika hyvin hallinnassa, kunhan vain söin tasaisesti. Syöminen olikin sitten toinen juttu. Olin aiemmin syönyt suhteellisen vähähiilihydraattista ruokaa, mutta tuolloin kaikki lämmin ruoka, rahkat ja muut vain ällöttivät. Mieleni teki leipää, perunaa, mehujäätä... Olen huomannut pahoinvointien loputtuakin, että leipä ja peruna ovat jotenkin hiipineet takaisin ruokavaliooni. Niitä vain tekee mieli entistä enemmän. Samoin muitakin leivonnaisia kuten pullaa, jota ajattelin kohta leipoa..
Alkuraskaudessa kärsin myös kovasta väsymyksestä. Yöunet venyivät ja päiväunet kuuluivat jokaiseen päivään. Löysin itseni koulupäivien aikana kirjaston sohvalta nukkumasta aika usein! Huomasin muuten, että muutkin harrastavat kirjastossa päiväunien ottoa. Mukavat sohvat ja hiljaista..Mikäs siinä tirsoja vedellessä. Onneksi opintoni ovat joustavia, jolloin pidemmät yöunet ja päiväunet olivat mahdollista.
Ystäväni ottama masukuva keskiviikolta. Kiitos Maikki!
Tuo kyynelehtiminen kuulostaa NIIN tutulta! ;-)
VastaaPoistaIhanaa odotusaikaa teille molemmille. Tuo sinusta otettu kuva näyttää todella söpöltä! <3
Kiitos Elina! <3 Ja samoin teille rauhallista odotusta :)
VastaaPoista