Raskas liikunta

Aamupalaksi vispipuuroa. Onnistuin yllättävän hyvin noin ekaksi kerraksi.
Aamupalan jälkeen hieman reippailemaan Ahvenisjärven ympäri ja kaupan kautta kotiin.

Liikuntani raskausaikana on ollut hyvinkin maltillista, mutta olen yrittänyt edes vähän pitää kuntoa yllä. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana liikkumiseni oli todella vähäistä pahoinvointien takia. Kesän työmatkapyöräilyjen jäljiltä ihan hyvä yleiskuntoni on tippunut roimasti. Pyöräily vain jäi ja sitten kun olo parantui ja voimia olisi taas riittänyt, alkoikin olla jo liukasta, enkä tuntenut ajatusta pyörällä liukastelusta mielekkäänä.

Liikunta on siis muuttunut aikalailla jalat maassa -meiningiksi. Olen onnistunut pitämään kiinni siitä, että käyn kerran viikossa salilla. Muutoin liikuntasuoritukset ovat suhteellisen rauhallista ulkoilua. Yritän ainakin viikonloppuisin käydä vähän pidemmällä kävelyllä, mutta ei sen ihmeempää. Salilla käymisellä olen onnistunut pitämään hartianseutuni suhteellisen hyvässä kunnossa, mistä olen iloinen.

Viimepäivinä olen yrittänyt saada itseni arki-iltaisinkin ylös sohvalta pientä venyttelyä ja jumppailua varten. Mieli ja keho virkistyy ja lihakset saavat pientä herättelyä vähän useammin kuin kerran viikossa. Toivottavasti saisin otettua jumppailun tavaksi.

Hieman laskenut hemoglobiini ja muut vaivat saavat minut hengästymään entistä herkemmin, enkä voi kuvitellakaan liikkuvani samaan tahtiin kuin ennen. Viime viikkoina tuntuu kuitenkin, että alan pikku hiljaa tottumaan raskaanaoloon ja kehooni, jolloin liikkuminenkin tuntuu jotenkin vaivattomammalta ja mukavammalta.  Tästä on hyvä jatkaa. Kaipa se paras ohjenuora on tehdä sen verta, mikä omassa kehossa tuntuu hyvältä.