Kohti uutta

Kolmen viikon lomani lähenee loppuaan. Tiistaina olisi paluu arkeen ja opintojen pariin. Hieman alakulo ja ärsytys ovat meinanneet tämän viikon aikana hiipiä mieleen, kun tietää, että kohta se loma on ohi. Olen kuitenkin onneksi saanut aika hyvin karistettua ajatukset mielestäni. Olen myös tullut tulokseen, että onnistuin taas kompastumaan samaan virheeseen kuin ennenkin: Elin syksyllä liikaa tälle lomalle. Toki lomaa saa odottaa, mutta odottaminen ei saisi olla keino jaksaa arjessa. Pitäisi löytää voimaa ja hyvät hetket jokaisesta päivästä, muuten aika valuu ohi ja tulee asetettua liikaa paineita lomalle. Tässä minulle oppimista tälle vuodelle.

Tiedän, että keväästä tulee rankka. Minun on opittava tunnistamaan oikea työmäärä ja jättää kursseja tulevaisuuteen, jos työtä on liikaa. Etenkin nyt, kun sisälläni kasvaa uutta elämää. Vauva on potkinut jo hurjasti pari viikkoa. Parin päivä kuluttua on puoliväli ja tuntuu, että mahani kasvaa silmissä. Raskaus on uutta ja jännittävää. Kuuntelen kehoani välillä liiankin tarkkaan ja huolestun helposti uusista tuntemuksista. Pitää yrittää ottaa vähän rennommin.

Tänään on hyvä päivä. Kävimme miehen kanssa brunssilla ja ulkoilin ihanassa pakkaskelissä. Hervannassa on se hyvä puoli, että vaikka monet palvelut ovat lähellä myös luonto on vieressä. Meiltä on viiden minuutin kävelymatka metsään. Se on ihanaa.