Synnytykseen valmistautumista

Taas se aika on vain vierähtänyt siihen pisteeseen, että raskaus on täysiaikainen. Raskausaika on tällä kertaa ollut aika erilaista, mutta kyllä siinä samojakin piirteitä on ollut. Muun muassa vadelmanlehtitee, jota aloin taas hieman jälkijunassa siemailla. Teen kerrotaan vahvistavan kohtua ja valmistavan sitä synnytykseen. Ainakin se maistuu hyvältä ja rentouttaa!

Olen voinut viime viikkoina ehkä paremmin kuin koko raskausaikana. Kävin muun muassa kävelylenkillä, mihin en ole kyennyt pitkään pitkään aikaan.

Neuvolakäynnillä eilen kaikki vaikutti olevan loistavasti. Terveydenhoitajan mukaan vauva ei vaikuta mitenkään kovin kookkaalta vaan sirolta kuten veljensäkin oli. Verenpaineet olivat erittäin hyvät, vauvan pää jo laskeutunut aikamoisen alas ja kaikki arvot kunnossa. Ainakin Tampereella on siirrytty seulomaan kaikki raskaanaolevat streptokokin varalta ja sitäkään ei minulta löytynyt.

Synnytys on ollut mielessä viime päivinä paljon. Olen käynyt läpi edellistä synnytystä ja pohtinut, haluaisinko tehdän jotakin tällä kertaa eri tavalla. Viime synnytys oli ensisynnytykseksi hyvin nopea nelituntinen ja on siis mahdollista, että tälläkin kertaa kaikki sujuu nopeasti. Tai sitten ei.

Nopeutensa vuoksi synnytys oli myös hyvin intensiivinen ja supistukset tihenivät nopeasti pisteeseen, jossa supistusten väli oli lähes olematon. Tuntui, etten pysynyt perässä siinä, mitä tapahtui. Sairaalalle saapuessamme puoli kympin aikaan illalla kohdunsuuni oli auki vasta sentin. Muistan pienen epätoivon hiipineen mieleeni: "Eikö lähes taukoamatta tulevat supistukset ole sen enempää saaneet aikaan?" Mutta niinhän siinä kävi, että kahden ja puolen tunnin päästä sain vauvan syliini.

Epiduraalin ehdin saada juuri ja juuri. En katunut siinä kohtaa tai jälkeenpäinkään puudutuksen saamista, koska se antoi hetken hengähdystauon ennen ponnistusvaihetta. Toisaalta jäi tunne, että olisikon kuitenkin pärjännyt ilman puudutusta, jos olisin tiennyt, että synnytys on ohi niin nopeasti?

Olen vuokrannut tällä kertaa TENS-laitteen, joka antaa selkään sähköimpulsseja ja lievittää näin kipua. Haluaisin selvitä mahdollisimman luonnollisilla kivunlievitysmenetelmillä, olla liikkeessä pystyasennossa mahdollisimman pitkään ja ehkä ponnistaakin esimerkiksi synnytysjakkaralla.

Olen valmistautunut synnytykseen suhteellisen samalla tavalla kuin viimeksikin. Olen lukenut joitain kirjoja ja opetellut rentoutumista ja hengittämistä. T:n synnytyksessä parhaaksi luonnolliseksi kivunlievitykseksi koin synnytyslauluksikin kutsutun vokaalien matalan ääntämisen. Tämä tuli jotenkin aivan luonnostaa ja ääni sekä rentoutti että varmisti hyvän hengityksen supistusten aikana. Myös liikkuminen helpotti supistuksia jonkin verran.

Yllätyin siitä, kuinka sisäänpäin käännyin synnytyksen aikana. Kaikki ympärillä oli häilyvää. En hävennyt mitään, enkä toisaalta saanut apua esimerkiksi hieronnasta tai musiikista, mitä minun on vieläkin vaikea uskoa. Hierontahan on ehkä yksi maailman parhaista asioista! Samoin musiikin kuuntelu on minulle yleensä luonteva tapa rentoutua. Vaivuin omaan synnytyskuplaani ja siellä pysyin. Vaikka jokainen synnytys on omansa, uskon että sekä itseni, että mieheni on helpompi valmistautua synnytykseen, kun on jokin ennakkokäsitys siitä, mikä viimeksi on oloani helpottanut ja miten kaikki meni.

Olen hyödyntänyt hieronnan hyötyjä nyt ennen synnytystä käymällä raskaana olevien hierontaan erikoistuneen hierojan Eeva Koskisen luona pari kertaa. Hieronta-asennot on mietitty raskaana olevalle sopiviksi ja muutenkin hieroja tuntee raskaana olevien yleiset jumipisteet ja muut. Voin suositella. Käynnit ovat olleet hyvin rentouttavia.

Vaikka synnytys oli varmasti kivuliainta, mitä olin kokenut, kipu ei siitä jäänyt päällimmäisenä mieleen. Päällimmäisenä mieleeni jäi tunne siitä, kuinka uskomattoman hieno kokemus synnytys oli, kuinka ihmeellisesti keho tietää ja toimii, kuinka synnytyksen kaikkine puolineen haluaisi kokea vielä uudestaan.