Inception

Eilen puoli yhdeksän aikaan päätimme extempore lähteä leffaan katsomaan mielenkiintoista elokuvaa Inceptionia. Viime aikoina olen alkanut katsoa yhä kevyempiä ja kevyempiä leffoja. Katsoessani elokuvaa haluan viihtyä ja se useimmiten riittää minulle. Vaikka jotkin elokuvat olisivat vaikuttavia, miksi minun tulisi katsoa niitä, jos istun ahdistuneena penkissä viimeisiä minuutteja lukuun ottamatta koko leffan ajan. Ja illan sen jälkeen. 
Toiminta, romantiikka ja komedia ovat jees.

Jotkut leffat ovat sen arvoisia. Ne antavat ajateltavaa, opettavat, tekevät vaikutuksen. Inception oli tällainen. Ei sillä, että Inception olisi ollut jonkinlainen katastrofielokuva tai että olisin ollut suurissa määrin ahdistunut leffan aikana. Mutta se kuuluu kuitenkin kategoriaani -ei niin kevyet leffat.


Juoni oli monisäikeinen ja piti pysytellä hereillä pysyäkseen mukana monimutkaisessa unimaailmassa. Inceptionissa esitysaika olikin käytetty enemmän juoneen kuin henkilöhahmoihin.

Näyttelijät suoriutuivat mielestäni todella hyvin. Ellen Page muistutti minua yhdestä lempparileffastani, Junosta. Pitäisi katsoa se taas uudemman kerran. Myös tämä leffa pitäisi katsoa uudemman kerran. Luulen Inceptionin olevan niitä leffoja, jotka antavat vielä enemmän toisella katselukerralla.
Kuva täältä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Muutoksen kevät

Kuulumiset